Matthew 22

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

I odpovídaje Ježíš, mluvil jim opět v podobenstvích, řka:

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

Podobno jest království nebeské člověku králi, kterýž učinil svadbu synu svému.

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

I poslal služebníky své, aby povolali pozvaných na svadbu; a oni nechtěli přijíti.

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Opět poslal jiné služebníky, řka: Povězte pozvaným: Aj, oběd můj připravil jsem, volové moji a krmný dobytek zbit jest, a všecko hotovo. Pojďtež na svadbu.

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

Ale oni nedbavše na to, odešli, jiný do vsi své a jiný po kupectví svém.

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

Jiní pak zjímavše služebníky jeho a posměch jim učinivše, zmordovali.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

A uslyšav to král, rozhněval se; a poslav vojska svá, zhubil vražedníky ty a město jejich zapálil.

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

Tedy řekl služebníkům svým: Svadba zajisté hotova jest, ale ti, kteříž pozváni byli, nebyli hodni.

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

Protož jděte na rozcestí, a kteréžkoli naleznete, zovtež na svadbu.

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

I vyšedše služebníci ti na cesty, shromáždili všecky, kteréžkoli nalezli, zlé i dobré. A naplněna jest svadba hodovníky.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

Tedy všed král, aby pohleděl na hodovníky, uzřel tam člověka neoděného rouchem svadebním.

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

I řekl jemu: Příteli, kteraks ty sem všel, nemaje roucha svadebního? A on oněměl.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Tedy řekl král služebníkům: Svížíce ruce jeho i nohy, vezměte ho, a uvrztež jej do temností zevnitřních. Tamť bude pláč a škřipení zubů.

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

Nebo mnoho jest povolaných, ale málo vyvolených.

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

Tedy odšedše farizeové, radili se, jak by polapili jej v řeči.

Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

I poslali k němu učedlníky své s herodiány, řkouce: Mistře, víme, že pravdomluvný jsi a cestě Boží v pravdě učíš a nedbáš na žádného; nebo nepatříš na osobu lidskou.

Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

Protož pověz nám, co se tobě zdá: Sluší-li daň dáti císaři, čili nic?

Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

Znaje pak Ježíš zlost jejich, řekl: Co mne pokoušíte, pokrytci?

Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

Ukažte mi peníz daně. A oni podali mu peníze.

Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

I řekl jim: Čí jest tento obraz a svrchu napsání?

He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

Řekli mu: Císařův. Tedy dí jim: Dejtež, co jest císařova, císaři, a co jest Božího, Bohu.

Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

To uslyšavše, divili se, a opustivše jej, odešli.

Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

V ten den přišli k němu saduceové, kteříž praví, že není z mrtvých vstání. I otázali se ho,

Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

Řkouce: Mistře, Mojžíš pověděl: Umřel-li by kdo, nemaje dětí, aby bratr jeho právem švagrovství pojal ženu jeho a vzbudil símě bratru svému.

Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

I bylo u nás sedm bratrů. První pojav ženu, umřel, a nemaje semene, zůstavil ženu svou bratru svému.

Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

Takž podobně i druhý, i třetí, až do sedmého.

Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

Nejposléze pak po všech umřela i žena.

Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

Protož při vzkříšení kterého z těch sedmi bude žena? Nebo všickni ji měli.

Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

I odpověděv Ježíš, řekl jim: Bloudíte, neznajíce Písem ani moci Boží.

Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

Však při vzkříšení ani se nebudou ženiti ani vdávati, ale budou jako andělé Boží v nebi.

Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

O vzkříšení pak mrtvých zdaliž jste nečtli, co jest vám povědíno od Boha, kterýž takto dí:

Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

Já jsem Bůh Abrahamův a Bůh Izákův a Bůh Jákobův; a Bůhť není Bůh mrtvých, ale živých.

Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

A slyševše to zástupové, divili se učení jeho.

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

Farizeové pak uslyšavše, že by k mlčení přivedl saducejské, sešli se v jedno.

Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

I otázal se ho jeden z nich zákoník nějaký, pokoušeje ho, a řka:

Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

Mistře, které jest přikázání veliké v Zákoně?

Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

I řekl mu Ježíš: Milovati budeš Pána Boha svého z celého srdce svého a ze vší duše své a ze vší mysli své.

Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

To jest přední a veliké přikázání.

Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

Druhé pak jest podobné tomu: Milovati budeš bližního svého jako sebe samého.

Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

Na těch dvou přikázáních všecken Zákon záleží i Proroci.

Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

A když se sešli farizeové, otázal se jich Ježíš,

Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

Řka: Co se vám zdá o Kristu? Čí jest syn? Řkou jemu: Davidův.

Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

Dí jim: Kterakž pak David v Duchu nazývá ho Pánem, řka:

Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

Řekl Pán Pánu mému: Seď na pravici mé, dokavadž nepodložím nepřátel tvých, aby byli za podnože noh tvých?

Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

Poněvadž tedy David Pánem ho nazývá, i kterakž syn jeho jest?

Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

A nižádný nemohl jemu odpovědíti slova, aniž se odvážil kdo více od toho dne jeho se nač tázati.