Lamentations 5

Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.

Rozpomeň se, Hospodine, co se nám děje; popatř a viz pohanění naše.

Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.

Dědictví naše obráceno jest k cizím, domové naši k cizozemcům.

Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.

Sirotci jsme a bez otce, matky naše jsou jako vdovy.

Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.

Vody své za peníze pijeme, dříví naše za záplatu přichází.

kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.

Na hrdle svém protivenství snášíme, pracujeme, nedopouští se nám odpočinouti.

Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.

Egyptským podáváme ruky i Assyrským, abychom nasyceni byli chlebem.

Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.

Otcové naši hřešili, není jich, my pak trestáni po nich neseme.

Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.

Služebníci panují nad námi; není žádného, kdo by vytrhl z ruky jejich.

Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.

S opovážením se života svého hledáme chleba svého, pro strach meče i na poušti.

Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.

Kůže naše jako pec zčernaly od náramného hladu.

He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.

Ženám na Sionu i pannám v městech Judských násilé činí.

Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.

Knížata rukou jejich zvěšena jsou, osoby starých nemají v poctivosti.

Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.

Mládence k žernovu berou, a pacholata pod dřívím klesají.

Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.

Starci sedati v branách přestali a mládenci od zpěvů svých.

Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.

Přestala radost srdce našeho, obrátilo se v kvílení plésání naše.

Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!

Spadla koruna s hlavy naší; běda nám již, že jsme hřešili.

Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;

Protoť jest mdlé srdce naše, pro tyť věci zatměly se oči naše,

Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.

Pro horu Sion, že zpuštěna jest; lišky chodí po ní.

Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!

Ty Hospodine, na věky zůstáváš, a stolice tvá od národu do pronárodu.

Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?

Proč se zapomínáš na věky na nás, a opouštíš nás za tak dlouhé časy?

Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.

Obrať nás, ó Hospodine, k sobě,a obráceni budeme; obnov dny naše, jakž byly za starodávna.

Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?

Nebo zdali všelijak zavržeš nás, a hněvati se budeš na nás velice?