Job 41

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Není žádného tak smělého, kdo by jej zbudil, kdož tedy postaví se přede mnou?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Kdo mne čím předšel, abych se jemu odplacel? Cožkoli jest pode vším nebem, mé jest.

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Nebudu mlčeti o údech jeho, a o síle výborného sformování jeho.

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Kdo odkryl svrchek oděvu jeho? S dvojitými udidly svými kdo k němu přistoupí?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Vrata úst jeho kdo otevře? Okolo zubů jeho jest hrůza.

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Šupiny jeho pevné jako štítové sevřené velmi tuze.

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Jedna druhé tak blízko jest, že ani vítr nevchází mezi ně.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Jedna druhé se přídrží, a nedělí se.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Od kýchání jeho zažžehá se světlo, a oči jeho jsou jako záře svitání.

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Z úst jeho jako pochodně vycházejí, a jiskry ohnivé vyskakují.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Z chřípí jeho vychází dým, jako z kotla vroucího aneb hrnce.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Dýchání jeho uhlí rozpaluje, a plamen z úst jeho vychází.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

V šíji jeho přebývá síla, a před ním utíká žalost.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Kusové masa jeho drží se spolu; celistvé jest v něm, aniž se rozdrobuje.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Srdce jeho tuhé jest jako kámen, tak tuhé, jako úlomek zpodního žernovu.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Vyskýtání jeho bojí se nejsilnější, až se strachem i vyčišťují.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Meč stihající jej neostojí, ani kopí, šíp neb i pancíř.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Pokládá železo za plevy, ocel za dřevo shnilé.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Nezahání ho střela, v stéblo obrací se jemu kamení prakové.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Za stéblo počítá střelbu, a posmívá se šermování kopím.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Pod ním ostré střepiny, stele sobě na věci špičaté jako na blátě.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Působí, aby vřelo v hlubině jako v kotle, a kormoutilo se moře jako v moždíři.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Za sebou patrnou činí stezku, až sezdá, že propast má šediny.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Žádného není na zemi jemu podobného, aby tak učiněn byl bez strachu.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Cokoli vysokého jest, za nic pokládá, jest králem nade všemi šelmami.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.