Job 36

Elihu puhui vielä ja sanoi:

Zatím přidal Elihu, a řekl:

Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.

Postrp mne maličko, a oznámímť šíře; neboť mám ještě, co bych za Boha mluvil.

Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.

Vynesu smysl svůj zdaleka, a stvořiteli svému přivlastním spravedlnost.

Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

V pravdě, žeť nebudou lživé řeči mé; zdravě smýšlejícího máš mne s sebou.

Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.

Aj, Bůh silný mocný jest, aniž svých zamítá; silný jest, a srdce udatného.

Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.

Neobživuje bezbožného, chudým pak k soudu dopomáhá.

Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.

Neodvrací od spravedlivého očí svých, nýbrž s králi na stolici sází je na věky, i bývají zvýšeni.

Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:

Pakli by poutami sevříni byli, zapleteni jsouce provazy ssoužení:

Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

Tudy jim v známost uvodí hřích jejich, a že přestoupení jejich se ssilila.

Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.

A tak otvírá sluch jejich, aby se napravili, anobrž mluví jim, aby se navrátili od nepravosti.

Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.

Uposlechnou-li a budou-li jemu sloužiti, stráví dny své v dobrém, a léta svá v potěšení.

Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.

Pakli neuposlechnou, od meče sejdou, a pozdychají bez umění.

Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

Nebo kteříž jsou nečistého srdce, přivětšují hněvu, aniž k němu volají, když by je ssoužil.

Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.

Protož umírá v mladosti duše jejich, a život jejich s smilníky.

Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.

Vytrhuje, pravím, ssouženého z jeho ssoužení, a ty, jejichž sluch otvírá, v trápení.

Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.

A tak by i tebe přenesl z prostředku úzkosti na širokost, kdež není stěsnění, a byl by pokojný stůl tvůj tukem oplývající.

Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.

Ale ty zasloužils, abys jako bezbožný souzen byl; soud a právo na tě dochází.

Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.

Jistě strach, aby tě neuvrhl Bůh u větší ránu, tak že by jakkoli veliká výplaty mzda, tebe nevyprostila.

Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?

Zdaliž by sobě co vážil bohatství tvého? Jistě ani nejvýbornějšího zlata, ani jakékoli síly neb moci tvé.

Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.

Nechvátejž tedy k noci, v kterouž odcházejí lidé na místo své.

Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.

Hleď, abys se neohlédal na marnost, zvoluje ji raději, nežli ssoužení.

Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?

Aj, Bůh silný nejvyšší jest mocí svou. Kdo jemu podobný učitel?

Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?

Kdo jemu vyměřil cestu jeho? Kdo jemu smí říci: Činíš nepravost?

Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.

Pamětliv buď raději, abys vyvyšoval dílo jeho, kteréž spatřují lidé,

Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.

Kteréž, pravím, všickni lidé vidí, na něž člověk patří zdaleka.

Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.

Nebo Bůh silný tak jest veliký, že ho nemůžeme poznati, počet let jeho jest nevystižitelný.

Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,

On zajisté vyvodí krůpěje vod, kteréž vylévají déšť z oblaků jeho,

Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.

Když se rozpouštějí oblakové, a kropí na mnohé lidi.

Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.

(Anobrž vyrozumí-li kdo roztažení oblaků, a zvuku stánku jeho,

Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.

Jak rozprostírá nad ním světlo své, aneb všecko moře přikrývá?

Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.

Skrze ty věci zajisté tresce lidi, a též dává pokrmu hojnost.

Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.

Oblaky zakrývá světlo, a přikazuje mu ukrývati se za to, co je potkává.)

Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.

Ohlašuje o něm zvuk jeho, též dobytek, a to hned, když pára zhůru vstupuje. [ (Job 36:34) Takéť se i nad tím děsí srdce mé, až se pohybuje z místa svého. ]