Job 34

Ja Elihu vielä sanoi:

Ještě mluvil Elihu, a řekl:

Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.

Poslouchejte, moudří, řečí mých, a rozumní, ušima pozorujte.

Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.

Nebo ucho řečí zkušuje, tak jako dásně okoušejí pokrmu.

Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.

Soud sobě zvolme, a vyhledejme mezi sebou, co by bylo dobrého.

Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.

Nebo řekl Job: Spravedliv jsem, a Bůh silný zavrhl při mou.

Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.

Své-liž bych pře ukrývati měl? Přeplněna jest bolestí rána má bez provinění.

Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,

Který muž jest podobný Jobovi, ješto by pil posměch jako vodu?

Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?

A že by všel v tovaryšství s činiteli nepravosti, a chodil by s lidmi nešlechetnými?

Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.

Nebo řekl: Neprospívá to člověku líbiti se Bohu.

Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.

A protož, muži rozumní, poslouchejte mne. Odstup od Boha silného nešlechetnost a od Všemohoucího nepravost.

Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.

Nebo on podlé skutků člověka odplací, a podlé toho, jaká jest čí cesta, působí, aby to nalézal.

Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.

A naprosto Bůh silný nečiní nic nešlechetně, a Všemohoucí nepřevrací soudu.

Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?

Kdo svěřil jemu zemi? A kdo zpořádal všecken okršlek?

Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.

Kdyby se na něj obrátil, a ducha jeho i duši jeho k sobě vzal,

Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.

Umřelo by všeliké tělo pojednou, a tak by člověk do prachu se navrátil.

Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.

Máš-li tedy rozum, poslyš toho, pusť v uši své hlas řečí mých.

Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?

Ješto ten, kterýž by v nenávisti měl soud, zdaliž by panovati mohl? Čili toho, jenž jest svrchovaně spravedlivý, za nešlechetného vyhlásíš?

Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!

Zdaliž sluší králi říci: Ó nešlechetný, a šlechticům: Ó bezbožní?

Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.

Mnohem méně tomu, kterýž nepřijímá osob knížat, aniž u něho má přednost urozený před nuzným; nebo dílo rukou jeho jsou všickni.

Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.

V okamžení umírají, třebas o půl noci postrčeni bývají lidé, a pomíjejí, a zachvácen bývá silný ne rukou lidskou.

Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.

Nebo oči jeho hledí na cesty člověka, a všecky kroky jeho on spatřuje.

Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.

Neníť žádných temností, ani stínu smrti, kdež by se skryli činitelé nepravosti.

Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.

Aniž zajisté vzkládá na koho více, tak aby se s Bohem silným souditi mohl.

Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;

Pyšné stírá bez počtu, a postavuje jiné na místa jejich.

Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.

Nebo zná skutky jejich; pročež na ně obrací noc, a potříni bývají.

Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,

Jakožto bezbožné rozráží je na místě patrném,

Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;

Proto že odstoupili od něho, a žádných cest jeho nešetřili,

Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.

Aby dokázal, že připouští k sobě křik nuzného, a volání chudých že vyslýchá.

Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?

(Nebo když on spokojí, kdo znepokojí? A když skryje tvář svou, kdo jej spatří?)Tak celý národ, jako i každého člověka jednostejně,

Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.

Aby nekraloval člověk pokrytý, aby nebylo lidem ourazu.

Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.

Jistě žeť k Bohu silnému raději toto mluveno býti má: Ponesuť, nezruším.

Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.

Mimo to, nevidím-li čeho, ty vyuč mne; jestliže jsem nepravost páchal, neučiním toho víc.

Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät,niin puhu.

Nebo zdali vedlé tvého zdání odplacovati má, že bys ty toho neliboval, že bys ono zvoloval, a ne on? Pakli co víš jiného, mluv.

Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.

Muži rozumní se mnou řeknou, i každý moudrý poslouchaje mne,

Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.

Že Job hloupě mluví, a slova jeho nejsou rozumná.

Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.

Ó by zkušen byl Job dokonale, pro odmlouvání nám jako lidem nepravým,

Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.

Poněvadž k hříchu svému přidává i nešlechetnost, mezi námi také jen chloubu svou vynáší, a rozmnožuje řeči své proti Bohu.