Psalms 95

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

Dođite, kličimo Jahvi, uzvikujmo Hridi, Spasitelju svome!

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

Pred lice mu stupimo s hvalama, kličimo mu u pjesmama!

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

Jer velik je Jahve, Bog naš, Kralj veliki nad svim bogovima.

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

U njegovoj su ruci zemaljske dubine, njegovi su vrhunci planina.

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

Njegovo je more, on ga je stvorio, i kopno koje načiniše ruke njegove.

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

Dođite, prignimo koljena i padnimo nice, poklonimo se Jahvi koji nas stvori!

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

Jer on je Bog naš, a mi narod paše njegove, ovce što on ih čuva. O, da danas glas mu poslušate:

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

"Ne budite srca tvrda kao u Meribi, kao u dan Mase u pustinji

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

gdje me iskušavahu očevi vaši premda vidješe djela moja.

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

Četrdeset ljeta jadio me naraštaj onaj, pa rekoh: 'Narod su nestalna srca i ne promiču moje putove.'

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.

Stog se zakleh u svom gnjevu: 'Nikad neće ući u moj pokoj!'"