Psalms 94

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

Bože osvetniče, Jahve, Bože osvetniče, pokaži se.

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

Ustani ti što sudiš zemlju, po zasluzi plati oholima!

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

Dokle će bezbošci, Jahve, dokle će se bezbošci hvastati?

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

Dokle će brbljati, drsko govoriti, dokle će se bezakonici hvastati?

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

Tlače narod tvoj, Jahve, i baštinu tvoju pritišću;

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

kolju udovicu i pridošlicu, sirotama život oduzimlju

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

i govore: "Jahve ne vidi! Ne opaža Bog Jakovljev!"

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

Shvatite, lude u narodu: bezumni, kad ćete se urazumiti?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

Onaj što uho zasadi da ne čuje? Koji stvori oko da ne vidi?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

Onaj što odgaja narode da ne kazni - Onaj što ljude uči mudrosti?

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

Jahve poznaje namisli ljudske: one su isprazne.

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

Blago onom koga ti poučavaš, Jahve, i učiš Zakonu svojemu:

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

da mu mir udijeliš od nesretnih dana, dok se grob kopa zlikovcu.

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

Jer neće Jahve odbaciti naroda svojega i svoje baštine neće napustiti;

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

jer će se pravo dosuditi pravednosti i za njom će ići svi čestiti srcem.

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

Tko će ustati za me protiv zlotvora? Tko će se zauzeti za me protiv zločinaca?

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

Da mi Jahve ne pomaže, brzo bih sišao u mjesto tišine.

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

Čim pomislim: "Noga mi posrće", dobrota me tvoja, o Jahve, podupire.

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

Kad se skupe tjeskobe u srcu mome, tvoje mi utjehe dušu vesele.

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

Zar je bezbožno sudište u savezu s tobom kad nevolje stvara pod izlikom zakona?

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

Nek' samo pritišću dušu pravednog, nek' osuđuju krv nedužnu:

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

Jahve mi je utvrda, Bog - hrid utočišta moga.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.

Platit će im bezakonje njihovo, njihovom će ih zloćom istrijebiti, istrijebit će ih Jahve, Bog naš.