Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

Pjesma. Psalam. Sinova Korahovih. Zborovođi. Po napjevu "Bolest". Za pjevanje. Poučna pjesma. Ezrahijca Hemana.

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Jahve, Bože moj, vapijem danju, a noću naričem pred tobom.

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

Neka dopre do tebe molitva moja, prigni uho k vapaju mome.

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Jer mi je duša zasićena patnjama, moj se život bliži Podzemlju.

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Broje me k onima što u grob silaze, postadoh sličan nemoćniku.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Među mrtvima moj je ležaj, poput ubijenih što leže u grobu kojih se više ne spominješ, od kojih si ustegao ruku.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

Smjestio si me u jamu duboku, u tmine, u bezdan.

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Teško me pritišće ljutnja tvoja i svim me valima svojim prekrivaš.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Udaljio si od mene znance moje, Óučini da im gnusan budem: zatvoren sam, ne mogu izaći.

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Od nevolje oči mi gasnu: vapijem tebi, Jahve, iz dana u dan, za tobom ruke pružam.

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Zar na mrtvima činiš čudesa? Zar će sjene ustati i hvaliti tebe?

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Zar se u grobu pripovijeda o tvojoj dobroti? O vjernosti tvojoj u Propasti?

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

Zar se u tmini objavljuju čudesa tvoja i tvoja pravda u Zaboravu?

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

Ipak ja vapijem tebi, Jahve, prije jutra molitvom te pretječem.

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Zašto, Jahve, odbacuješ dušu moju? Zašto sakrivaš lice od mene?

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Bijedan sam i umirem već od dječaštva, klonuh noseći tvoje strahote.

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

Preko mene prijeđoše vihori tvojega gnjeva, strahote me tvoje shrvaše,

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.

okružuju me kao voda sveudilj, optječu me svi zajedno. [ (Psalms 88:19) Udaljio si od mene prijatelja i druga: mrak mi je znanac jedini. ]