Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Poučna pjesma. Asafova. Poslušaj, narode moj, moju nauku, prikloni uho riječima usta mojih!

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Otvorit ću svoja usta na pouku, iznijet ću tajne iz vremena davnih.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Ono što čusmo i saznasmo, što nam kazivahu oci,

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

nećemo kriti djeci njihovoj, predat ćemo budućem koljenu: slavu Jahvinu i silu njegovu i djela čudesna što ih učini.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Svjedočanstvo podiže on u Jakovu, Zakon postavi u Izraelu, da ono što naredi ocima našim oni djeci svojoj objave,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

da sazna budući naraštaj, i sinovi koji će se roditi da djeci svojoj kazuju

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

da u Boga ufanje svoje stave i ne zaborave djela Božjih, već da vrše zapovijedi njegove,

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

kako ne bi bili, kao oci njihovi, naraštaj buntovan, prkosan - naraštaj srcem nestalan i duhom Bogu nevjeran.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Sinovi Efrajimovi, ratnici s lukom, u dan bitke okrenuše leđa.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Saveza s Bogom ne održaše i ne htjedoše hoditi po Zakonu njegovu.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Zaboraviše na djela njegova, na čudesa koja im pokaza.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Pred njihovim ocima činio je znakove u Egiptu, u Soanskom polju.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

On more razdijeli i njih prevede, vode kao nasip uzdiže.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Danju ih vodio oblakom, a svu noć ognjem blistavim.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

U pustinji hrid prolomi i napoji ih obilno kao iz bezdana.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Iz stijene izbi potoke te izvede vode k'o velike rijeke.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

A oni jednako griješiše, prkosiše Višnjem u pustinji.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Boga su kušali u srcima svojim ištuć' jela svojoj pohlepnosti.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Prigovarali su Bogu i pitali: "Može li Gospod stol u pustinji prostrti?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Eno, udari u hrid, i voda poteče i provreše potoci: a može li dati i kruha, i mesa pružiti svome narodu?"

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Kad to začu Jahve, gnjevom usplamtje: oganj se raspali protiv Jakova, srdžba se razjari protiv Izraela,

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

jer ne vjerovaše Bogu niti se u njegovu pomoć uzdaše.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Pa ozgo naredi oblaku i otvori brane nebeske,

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

k'o kišu prosu na njih mÓanu da jedu i nahrani ih kruhom nebeskim.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Čovjek blagovaše kruh Jakih; on im dade hrane do sitosti.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Probudi na nebu vjetar istočni i svojom silom južnjak dovede.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Prosu na njih mesa k'o prašine i ptice krilatice k'o pijeska morskoga.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Padoše usred njihova tabora i oko šatora njihovih.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Jeli su i nasitili se, želju njihovu on im ispuni.

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Još nisu svoju utažili pohlepu i jelo im još bješe u ustima,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

kad se srdžba Božja na njih raspali: pokosi smrću prvake njihove i mladiće pobi Izraelove.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Uza sve to griješiše dalje i ne vjerovaše u čudesna djela njegova.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

I skonča im dane jednim dahom i njihova ljeta naglim svršetkom.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Kad ih ubijaše, tražiše ga i opet pitahu za Boga;

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

spominjahu se da je Bog hridina njihova i Svevišnji njihov otkupitelj.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Ali ga opet ustima svojim varahu i jezikom svojim lagahu njemu.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Njihovo srce s njime ne bijaše, nit' bijahu vjerni Savezu njegovu.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

A on im milosrdno grijeh praštao i nije ih posmicao; često je gnjev svoj susprezao da ne plane svom jarošću.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Spominjao se da su pÓut i dah koji odlazi i ne vraća se više.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Koliko mu prkosiše u pustinji i žalostiše ga u samotnom kraju!

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Sve nanovo iskušavahu Boga i vrijeđahu Sveca Izraelova

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

ne spominjuć' se ruke njegove ni dana kad ih od dušmana izbavi,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

ni znakova njegovih u Egiptu, ni čudesnih djela u polju Soanskom.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

U krv im pretvori rijeke i potoke, da ne piju.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Posla na njih obade da ih žderu i žabe da ih more.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

I predade skakavcu žetvu njihovu, i plod muke njihove žderaču.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Vinograde im tučom udari, a mrazom smokvike njihove.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

I predade grÓadu njihova goveda i munjama stada njihova.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Obori na njih svu žestinu gnjeva svog, jarost, bijes i nevolju: posla na njih anđele nesreće.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

I put gnjevu svojem otvori: ne poštedje im život od smrti, životinje im izruči pošasti.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Pobi u Egiptu sve prvorođeno, prvence u šatorju Hamovu.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

I povede narod svoj kao ovce i vođaše ih kao stado kroz pustinju.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Pouzdano ih je vodio te se nisu bojali, a more je prekrilo dušmane njihove.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

U Svetu zemlju svoju on ih odvede, na bregove što mu ih osvoji desnica.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Pred njima istjera pogane, konopom im podijeli baštinu, pod šatorjem njihovim naseli plemena izraelska.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

A oni iskušavali i gnjevili Boga Višnjega i nisu držali zapovijedi njegovih.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Otpadoše, iznevjeriše se k'o oci njihovi, k'o luk nepouzdan oni zatajiše.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Na gnjev ga nagnaše svojim uzvišicama, na ljubomor navedoše kumirima svojim.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Bog vidje i gnjevom planu, odbaci posve Izraela.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

I napusti boravište svoje u Šilu, Šator u kojem prebivaše s ljudima.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Preda u ropstvo snagu svoju i svoju diku u ruke dušmanske.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Narod svoj prepusti maču, raspali se na svoju baštinu.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Mladiće njihove oganj proguta, ne udaše se djevice njihove.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Svećenici njihovi padoše od mača, ne zaplakaše Óudove njihove.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Tad se k'o oda sna trgnu Gospodin, k'o ratnik vinom savladan.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Udari otraga dušmane svoje, sramotu im vječitu zadade.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

On odbaci šator Josipov i Efrajimovo pleme ne odabra,

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

već odabra pleme Judino i goru Sion koja mu omilje.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Sagradi Svetište k'o nebo visoko, k'o zemlju utemelji ga dovijeka.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Izabra Davida, slugu svojega, uze ga od torova ovčjih;

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

odvede ga od ovaca dojilica da pase Jakova, narod njegov, Izraela, baštinu njegovu.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

I pasao ih je srcem čestitim i brižljivim rukama vodio.