Psalms 77

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.
Zborovođi. Po Jedutunu. Asafov. Psalam.
Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.
Glasom svojim Bogu vapijem, glas mi se Bogu diže i on me čuje.
Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!
U dan nevolje tražim Gospodina, noću mi se ruka neumorno pruža k njemu, ne može se utješit' duša moja.
Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.
Spominjem se Boga i uzdišem; kad razmišljam, daha mi nestane.
Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:
Vjeđe moje držiš, potresen sam, ne mogu govoriti.
Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:
Mislim na drevne dane i sjećam se davnih godina;
Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?
razmišljam noću u srcu, mislim, i duh moj ispituje:
Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?
"Hoće li Gospodin odbaciti zauvijek i hoće li ikad još biti milostiv?
Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!
Je li njegova dobrota minula zauvijek, njegovo obećanje propalo za sva pokoljenja?
Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.
Zar Bog je zaboravio da se smiluje, ili je gnjevan zatvorio smilovanje svoje?"
Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,
I govorim: "Ovo je bol moja: promijenila se desnica Višnjega."
Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.
Spominjem se djela Jahvinih, sjećam se tvojih pradavnih čudesa.
Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?
Promatram sva djela tvoja, razmatram ono što si učinio.
Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.
Svet je tvoj put, o Bože: koji je bog tako velik kao Bog naš?
Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!
Ti si Bog koji čudesa stvaraš, na pucima si pokazao silu svoju.
Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,
Mišicom si izbavio narod svoj, sinove Jakovljeve i Josipove.
Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.
Vode te ugledaše, Bože, ugledaše te vode i ustuknuše, bezdani se uzburkaše.
Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.
Oblaci prosuše vode, oblaci zatutnjiše gromom i tvoje strijele poletješe.
Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.
Grmljavina tvoja u vihoru zaori, munje rasvijetliše krug zemaljski, zemlja se zatrese i zadrhta.
Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.
Kroz more put se otvori tebi i tvoja staza kroz vode goleme, a tragova tvojih nitko ne vidje. [ (Psalms 77:21) Ti si svoj narod vodio kao stado rukama Mojsija i Arona. ]