Psalms 74

Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?

Poučna pjesma. Asafova. Zašto si, Bože, posve zabacio, zašto kiptiš gnjevom na ovce paše svoje?

Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.

Sjeti se zajednice koju si davno stekao, plÓemena koje namače kao svoju baštinu i brda Siona gdje si Šator svoj udario!

Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.

Korakni k ruševinama vječnim - sve je u Svetištu razorio neprijatelj.

Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.

Protivnici tvoji vikahu posred skupštine tvoje, znakove svoje postaviše k'o pobjedne znakove.

Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,

Bijahu kao oni koji mašu sjekirom po guštari,

Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.

sjekirom i maljem vrata mu razbijali.

He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.

Ognju predadoše Svetište tvoje, do zemlje oskvrnuše Prebivalište tvoga imena.

He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.

Rekoše u srcu: "Istrijebimo ih zajedno; spalite sva svetišta Božja na zemlji!"

Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.

Ne vidimo znakova svojih, proroka više nema, i nitko među nama ne zna dokle ...

Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?

Dokle će se još, o Bože, dušmanin rugati? Hoće li protivnik dovijeka prezirati ime tvoje?

Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?

Zašto povlačiš ruku, zašto u krilu sakrivaš desnicu svoju?

Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.

No Bog je moj kralj od davnine, on koji posred zemlje spasava!

Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.

Ti svojom silom rasječe more, smrska glave nakazama u vodi.

Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.

Ti si Levijatanu glave zdrobio, dao ga za hranu nemanima morskim.

Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.

Ti si dao da provre izvor i bujica, ti si presušio rijeke nepresušne.

Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.

Tvoj je dan i noć je tvoja, ti učvrsti mjesec i sunce;

Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.

ti sazda sve granice zemlji, ti stvori ljeto i zimu.

Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.

Spomeni se ovoga: dušmanin ti se rugaše, Jahve, i bezumni narod pogrdi ime tvoje.

Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.

Ne predaj jastrebu život grlice svoje, i život svojih siromaha ne zaboravi zauvijek!

Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.

Pogledaj na Savez svoj, jer svi su zakuci zemlje puni tmina i nasilja.

Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.

Ne daj da jadnik otiđe postiđen: neka siromah i ubog hvale ime tvoje!

Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.

Ustani, Bože, zauzmi se za svoju parnicu, spomeni se pogrde koju ti bezumnik svaki dan nanosi.

Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.

Ne zaboravi vike neprijatelja svojih: buka buntovnika još se diže k tebi!