Psalms 58

Davidin kultainen kappale, edelläveisaajalle, ettei hän hukkunut. Oletteko te juuri niin mykät, ettette puhu sitä mikä oikeus on, ettekä tuomitse, mikä kohtuus on, te ihmisten lapset?

Zborovođi. Po napjevu "Ne pogubi!" Davidov. Miktam.

Sydämestänne te myös vääryyttä teette, ja maakunnassa käsillänne väkivaltaa toimitatte.

Zar doista krojite pravdu, vi moćni, zar sudite pravo, sinovi ljudski?

Jumalattomat ovat kääntyneet pois jo äitinsä kohdusta, valhetteliat ovat eksyneet hamasta äitinsä kohdusta.

Ne, već bezakonje smišljeno činite, po zemlji vam ruke dijele nepravde.

Heidän kiukkunsa on niinkuin kärmeen kiukku, niinkuin kuuron kyykärmeen, joka korvansa tukitsee,

Na krivu su putu bezbošci od krila majčina, na krivu su putu lašci od utrobe.

Ettei hän kuulisi lumojain ääntä, sen joka viisaasti lumota taitaa.

U njima je otrov kao u zmije, kao u ljutice što uši začepljuje

Jumala, särje heidän hampaansa heidän suuhunsa: murenna, Herra, nuorten jalopeurain syömähampaat.

da glas čarobnjakov ne čuje ni glas bajača vješta bajanju.

Heidän pitää sulaman niinkuin vesi: he ampuvat nuolillansa, mutta ne käyvät rikki.

O Bože, polomi im zube u ustima; razbij, o Jahve, čeljusti lavićima!

He hukkuvat, niinkuin näkin kota raukee, niinkuin vaimon keskeneräinen, eikä saa nähdä aurinkoa.

K'o vode što hitro otječu neka se razliju, k'o zgažena trava neka se osuše.

Ennenkuin teidän orjantappuranne puuksi kasvavat, niin pitää vihan heitä elävänä repäisemän pois.

Nek' budu k'o puž koji se pužuć' rastoči, k'o pometnut plot nek' sunca ne vide.

Vanhurskaan pitää iloitseman, koska hän koston näkee, ja pesemän jalkansa jumalattoman veressä,

Prije nego vam kotlovi trnje osjete, dok je zeleno, neka ga vihor odnese.

Että jokaisen pitää sanoman: vanhurskaalla on kuitenkin hedelmä; Jumala on kuitenkin se, joka tuomitsee maan päällä.

Radostan će biti pravednik kad ugleda odmazdu, noge će prati u krvi zlotvora. [ (Psalms 58:12) I reći će ljudi: "Pravednik plod svoj ima! Još ima Boga da sudi na zemlji!" ]