Psalms 44

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

Zborovođi. Sinova Korahovih. Poučna pjesma.

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

Bože, ušima svojim slušasmo, očevi nam pripovijedahu naši, o djelu koje si izveo u danima njihovim - u danima davnim.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

Rukom si svojom izagnao pogane, a njih posadio, iskorijenio narode, a njih raširio.

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

Mačem svojim oni zemlju ne zauzeše niti im mišica njihova donese pobjedu, već desnica tvoja i tvoja mišica i lice tvoje milosno jer si ih ljubio.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

Ti, o moj Kralju i Bože moj, ti si dao pobjede Jakovu.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

Po tebi dušmane svoje odbismo, u tvome imenu zgazismo one koji se na nas digoše.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

U svoj se luk nisam pouzdavao, nit' me mač moj spasavao.

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

Nego ti, ti si nas spasio od dušmana, ti si postidio one koji nas mrze.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

Dičili smo se Bogom u svako doba i tvoje ime slavili svagda.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

A sad si nas odbacio i posramio nas i više ne izlaziš, Bože, sa četama našim.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

Pustio si da pred dušmanima uzmaknemo, i opljačkaše nas mrzitelji naši.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

Dao si nas k'o ovce na klanje i rasuo nas među neznabošce.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

U bescjenje si puk svoj prodao i obogatio se nisi prodajom.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

Učinio si nas ruglom susjedima našim, na podsmijeh i igračku onima oko nas.

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

Na porugu smo neznabošcima, narodi kimaju glavom nad nama.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

Svagda mi je sramota moja pred očima i stid mi lice pokriva

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

zbog pogrdne graje podrugljivaca, zbog osvetljiva dušmanina.

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

Sve nas to snađe iako te nismo zaboravili niti povrijedili Saveza tvoga,

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

niti nam se srce odmetnulo od tebe, niti nam je noga s tvoje skrenula staze,

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

kad si nas smrvio u boravištu šakalskom i smrtnim nas zavio mrakom.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

Da smo i zaboravili ime Boga našega, da smo ruke k tuđem bogu podigli:

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

zar Bog toga ne bi saznao? TÓa on poznaje tajne srdaca!

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

Ali zbog tebe ubijaju nas dan za danom, i mi smo im k'o ovce za klanje.

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

Preni se! Što spavaš, Gospode? Probudi se! Ne odbacuj nas dovijeka!

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

Zašto lice svoje sakrivaš, zaboravljaš bijedu i nevolju našu?

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!

Jer duša nam se u prah raspala, trbuh nam se uza zemlju prilijepio. [ (Psalms 44:27) Ustani, u pomoć nam priteci, izbavi nas radi ljubavi svoje! ]