Psalms 22

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

Zborovođi. Po napjevu "Košuta u zoru". Psalam. Davidov.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

Bože moj, Bože moj, zašto si me ostavio? Daleko si od ridanja moga.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

Bože moj, vičem danju, al'ne odvraćaš; noću vapijem i nema mi počinka.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

A ipak, ti u Svetištu prebivaš, Nado Izraelova!

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

U tebe se očevi naši uzdaše, uzdaše se, i ti ih izbavi;

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

k tebi su vikali i spasavali se, u tebe se uzdali, i postidjeli se nisu.

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

A ja, crv sam, a ne čovjek, ruglo ljudi i naroda prezir.

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

Koji me vode, podruguju se meni, razvlače usne, mašu glavom:

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

"U Jahvu se on uzda, neka ga sad izbavi, neka ga spasi ako mu omilje!"

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

Iz krila majčina ti si me izveo, mir mi dao na grudima majke.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

Tebi sam predan iz materine utrobe, od krila majčina ti si Bog moj.

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

Ne udaljuj se od mene, blizu je nevolja, a nikog nema da mi pomogne.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

Opkoliše me junci mnogobrojni, bašanski bikovi okružiše mene.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

Ždrijela svoja razvaljuju na me k'o lav koji plijen kida i riče.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

Kao voda razlih se, sve mi se kosti rasuše; srce mi posta poput voska, topi se u grudima mojim.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

Grlo je moje kao crijep suho, i moj se jezik uz nepce slijepi: u prah smrtni bacio si mene.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

Opkolio me čopor pasa, rulje me zločinačke okružile. Probodoše mi ruke i noge,

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

sve kosti svoje prebrojiti mogu, a oni me gledaju i zure na me.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

Haljine moje dijele među sobom i kocku bacaju za odjeću moju.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

Ali ti, o Jahve, daleko mi ne budi; snago moja, pohiti mi u pomoć!

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

Dušu moju istrgni maču, iz šapa pasjih život moj.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

Spasi me iz ralja lavljih i jadnu mi dušu od rogova bivoljih!

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

A sada, braći ću svojoj naviještat' ime tvoje, hvalit ću te usred zbora.

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

"Koji se bojite Jahve, hvalite njega! Svi od roda Jakovljeva, slavite njega! Svi potomci Izraelovi, njega se bojte!

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

Jer nije prezreo ni zaboravio muku jadnika, i nije sakrio lice svoje od njega; kad ga je zazvao, on ga je čuo."

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

Zato ću te hvaliti u zboru veliku, pred vjernicima tvojim izvršit' zavjete.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

Siromasi će jesti i nasitit će se, hvalit će Jahvu koji traže njega: nek' živi srce vaše dovijeka!

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

Spomenut će se i Jahvi se vratit' svi krajevi zemlje; pred njim će n§icÄe pasti sve obitelji pogana.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

Jer Jahvino je kraljevstvo, on je vladar pucima.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

Njemu će se jedinom klanjati svi koji snivaju u zemlji, pred njim se sagnuti svi koji u prah silaze. I moja će duša za njega živjeti,

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.

njemu će služiti potomstvo moje. O Gospodu će se pripovijedat' [ (Psalms 22:32) slijedećem koljenu, o njegovoj pravdi naviještati narodu budućem: "Ovo učini Jahve!" ]