Psalms 2

Miksi pakanat kiukuitsevat, ja kansat turhia ajattelevat?

Zašto se bune narodi, zašto puci ludosti snuju?

Maan kuninkaat hankitsevat itseänsä, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen voideltuansa vastaan.

Ustaju kraljevi zemaljski, knezovi se rotÄe protiv Jahve i Pomazanika njegova:

Katkaiskaamme heidän siteensä, ja heittäkäämme meistä pois heidän köytensä.

"Skršimo okove njihove i jaram njihov zbacimo!"

Mutta joka taivaissa asuu, nauraa heitä: Herra pilkkaa heitä.

Smije se onaj što na nebu stoluje, Gospod im se podruguje.

Kerran hän puhuu heille vihoissansa, ja hirmuisuudessansa peljättää heitä.

Tad im veli u svom gnjevu, žestinom ih on zbunjuje:

Mutta minä asetin kuninkaani Zioniin, pyhälle vuorelleni.

"TÓa ja kralja svog postavih nad Sionom, svojom svetom gorom."

Minä tahdon saarnata senkaltaisesta säädystä, josta Herra minulle sanoi: Sinä olet minun poikani, tänäpänä minä sinun synnytin.

Obznanjujem odluku Jahvinu: Gospodin mi reče: "Ti si sin moj, danas te rodih.

Ano minulta, niin minä annan pakanat perinnökses ja maailman ääret omakses.

Zatraži samo, i dat ću ti puke u baštinu, i u posjed krajeve zemaljske.

Sinun pitää särkemän heitä rautaisella valtikalla, ja niinkuin savisen astian heitä murentaman.

Vladat ćeš njima palicom gvozdenÄom i razbit ih kao sud lončarski."

Nyt te kuninkaat, siis ymmärtäkäät, ja te maan tuomarit, antakaat teitänne kurittaa.

Opametite se sada, vi kraljevi, Urazumite se, suci zemaljski.

Palvelkaat Herraa pelvossa, ja iloitkaat vavistuksessa.

Služite Jahvi sa strahom, s trepetom se pokorite njemu,

Antakaat suuta pojalle, ettei hän vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä; sillä hänen vihansa syttyy pian. Mutta autuaat ovat kaikki ne, jotka häneen uskaltavat.

da se ne razgnjevi te ne propadnete na putu, kad uskoro plane srdžba njegova. Blago svima koji se njemu utječu!