Psalms 147

Kiittäkäät Herraa! sillä Jumalaamme kiittää on kallis asia: kiitos on suloinen ja kaunis.

Aleluja! Hvalite Jahvu jer je dobar, pjevajte Bogu našem jer je sladak; svake hvale on je dostojan!

Herra rakentaa Jerusalemin, ja kokoo hajoitetut Israelilaiset.

Jahve gradi Jeruzalem, sabire raspršene Izraelce.

Hän parantaa murretut sydämet, ja sitoo heidän kipunsa.

On liječi one koji su srca skršena i povija rane njihove.

Hän lukee tähdet, ja kutsuu heitä kaikkia nimeltänsä.

On određuje broj zvijezda, svaku njezinim imenom naziva.

Suuri on meidän Herramme, ja suuri hänen voimansa, ja hänen viisautensa on määrätöin.

Velik je naš Gospodin i svesilan, nema mjere mudrosti njegovoj.

Herra ojentaa raadolliset, ja jumalattomat maahan paiskaa.

Jahve pridiže ponizne, zlotvore do zemlje snizuje.

Vuoroin veisatkaat Herralle kiitossanalla, ja veisatkaat meidän Herrallemme kanteleella;

Pjevajte Jahvi pjesmu zahvalnu, svirajte na citari Bogu našem!

Joka taivaan pilvillä peittää ja antaa sateen maan päälle; joka ruohot vuorilla kasvattaa;

Oblacima on prekriva nebesa i zemlji kišu sprema; daje da po bregovima raste trava i bilje na službu čovjeku.

Joka eläimille antaa heidän ruokansa, ja kaarneen pojille, jotka häntä avuksensa huutavat.

On stoci hranu daje i mladim gavranima kada grakću.

Ei hän mielisty hevosten väkevyyteen, eikä hänelle kelpaa miehen sääriluut.

Za konjsku snagu on ne mari nit' mu se mile bedra čovječja.

Herralle kelpaavat ne, jotka häntä pelkäävät, ja jotka hänen laupiuteensa uskaltavat.

Mili su Jahvi oni koji se njega boje, koji se uzdaju u dobrotu njegovu.

Ylistä, Jerusalem, Herraa: kiitä, Zion, sinun Jumalaas!

Slavi Jahvu, Jeruzaleme, hvali Boga svoga, Sione!

Sillä hän vahvistaa sinun porttis salvat, ja siunaa sinussa sinun lapses.

On učvrsti zasune vrata tvojih, blagoslovi u tebi tvoje sinove.

Hän saattaa rauhan sinun ääriis, ja ravitsee sinua parhailla nisuilla.

On dade mir granicama tvojim, pšenicom te hrani najboljom.

Hän lähettää puheensa maan päälle: hänen sanansa nopiasti juoksee.

Besjedu svoju šalje na zemlju, brzo trči riječ njegova.

Hän antaa lumen niinkuin villan; hän hajoittaa härmän niinkuin tuhan.

Kao vunu snijeg razbacuje, prosipa mraz poput pepela.

Hän heittää rakeensa niinkuin palat; kuka hänen pakkasensa edessä kestää?

On sipa grÓad kao zalogaje, voda mrzne od njegove studeni.

Hän lähettää sanansa, ja sulaa ne; hän antaa tuulen puhaltaa, niin vedet juoksevat.

Riječ svoju pošalje i vode se tope; dunu vjetrom i vode otječu.

Hän ilmoittaa Jakobille sanansa, ja Israelille säätynsä ja oikeutensa.

Riječ svoju on objavi Jakovu, odluke svoje i zakone Izraelu.

Ei hän niin tehnyt kaikille pakanoille; eikä he tiedä hänen oikeuttansa, Halleluja!

Ne učini tako nijednom narodu: nijednom naredbe svoje ne objavi! Aleluja!