Psalms 144

Davidin Psalmi. Kiitetty olkoon Herra, minun turvani, joka käteni opettaa sotimaan, ja sormeni tappelemaan,

Davidov. Blagoslovljen Jahve, hridina moja: ruke mi uči boju a prste ratu.

Minun laupiuteni ja minun linnani, minun varjelukseni ja minun vapahtajani, minun kilpeni, johon minä uskallan, joka minun kansani minun alleni vaatii.

On je ljubav moja i tvrđava moja, zaštita moja, izbavitelj moj, štit moj za koji se sklanjam; on mi narode stavlja pod noge!

Herra, mikä on ihminen, ettäs häntä korjaat? eli ihmisen poika, ettäs hänestä otat vaarin?

Što je čovjek, o Jahve, da ga poznaješ, što li čedo ljudsko da ga se spominješ?

On sittekin ihminen tyhjän verta: hänen aikansa katoo niinkuin varjo.

Poput daška je čovjek, dani njegovi kao sjena nestaju.

Herra, kallista sinun taivaas, ja astu alas: rupee vuoriin, että he suitsisivat.

Jahve, nagni svoja nebesa i siđi, takni bregove: i zadimit će se!

Anna leimaukset iskeä, ja hajoita heitä: ammu nuolias ja kauhistuta heitä.

Sijevni munjom i rasprši dušmane, odapni strijele i rasprši ih!

Lähetä kätes ylhäältä, ja kirvota minua, ja pelasta minua suurista vesistä ja muukalaisten lasten käsistä,

Ruku pruži iz visina, istrgni me i spasi iz voda beskrajnih, iz šaka sinova tuđinskih:

Joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi.

laži govore usta njihova, a desnica krivo priseže.

Jumala, minä veisaan sinulle uuden virren: minä soitan sinulle kymmenkielisellä psaltarilla,

Pjevat ću ti, Bože, pjesmu novu, na harfi od deset žica svirat ću.

Sinä joka kuninkaille voiton annat, ja palvelias Davidin vapahdat murhamiekasta.

Ti daješ pobjedu kraljevima, koji si spasio Davida, slugu svojega. Od pogubna mača

Päästä myös minua ja pelasta minua muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu valhetta, ja heidän oikia kätensä on petollinen oikia käsi,

spasi mene, oslobodi me iz ruke tuđinske; laži govore usta njihova, a desnica krivo priseže.

Että meidän pojat kasvaisivat nuoruudessansa niinkuin vesat, ja meidän tyttäret, niinkuin templin kaunistetut seinät.

Daj da nam sinovi budu kao biljke što rastu od mladosti svoje; a kćeri naše kao stupovi ugaoni, krasne poput hramskog stupovlja;

Meidän aittamme olkoon täynnä, jotka runsaat elatukset antaisivat toinen toisensa perästä, että meidän lampaamme poikisivat tuhannen, ja sata tuhatta, kylissämme;

da nam žitnice budu pune svakog obilja, s plodovima svakojakim u izobilju;

Että härkämme olisivat vahvat työhön; ettei yhtään vahinkoa, eikä valitusta eli kannetta olisi kaduillamme.

ovce naše plodile se na tisuće, plodile se beskrajno na našim poljima; stoka naša neka bude tovna! U zidinama nam ne bilo proboja ni ropstva ni plača na ulicama našim!

Autuas on se kansa, jolle niin käy; vaan autuas on se kansa, jonka Jumalana Herra on.

Blago narodu kojem je tako, blago narodu kojem je Jahve Bog!