1. Home
  2. Pair
  3. FinBiblia
  4. Cro
  5. Ps.109

Psalms 109

109:1
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
Zborovođi. Psalam. Davidov. Bože, diko moja, nemoj šutjeti!
109:2
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Usta bezbožna i prijevarna na me se otvaraju, govore mi jezikom lažljivim,
109:3
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
riječima me mržnje okružuju, bezrazložno me napadaju.
109:4
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
Za moju me ljubav oni optužuju, a ja se samo molim.
109:5
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Uzvraćaju mi zlo za dobro, mržnju za ljubav moju.
109:6
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
"Digni protiv njega bezbožnika i tužitelj nek' mu stane zdesna!
109:7
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Kad mu se bude sudilo, nek' bude osuđen, i molitva mu se za grijeh uzela!
109:8
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Dani njegovi nek' budu malobrojni, njegovu službu nek' dobije drugi!
109:9
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Djeca njegova nek' postanu siročad, a njegova žena udovica!
109:10
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Nek' mu djeca budu skitnice, prosjaci, nek' budu bačena iz opustjelih domova!
109:11
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Nek' mu lihvar prigrabi sav posjed, tuđinci nek' razgrabe plod muke njegove!
109:12
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Nitko ne imao prema njemu samilosti, nitko se ne smilovao siročadi njegovoj!
109:13
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Neka mu se zatre potomstvo, u drugome koljenu neka se utrne ime njegovo!
109:14
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Spominjao se Jahve grijeha njegovih, i grijeh njegove majke nek' se ne izbriše:
109:15
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
nek budu svagda Jahvi pred očima! Neka se sa zemlje izbriše spomen njihov!"
109:16
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Jer se ne spomenu da čini milosrđe, već proganjaše bijedna i uboga i u smrt gonjaše čovjeka srca shrvana.
109:17
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Prokletstvo je ljubio, pa neka ga stigne; blagoslova ne htjede, daleko nek' je od njega!
109:18
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Prokletstvom nek' se odjene kao haljinom, neka kao voda uđe u njega i kao ulje u kosti njegove.
109:19
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Bilo mu haljinom kojom se pokriva, pojas kojim se svagda paše!
109:20
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Tako nek' plati Jahve tužiteljima mojim koji zlo govore protiv duše moje!
109:21
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
A ti, Jahve, Gospode, rad imena svog zauzmi se za me, spasi me jer je dobrostiva ljubav tvoja!
109:22
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Jer bijedan sam i ubog, i srce je moje ranjeno u meni.
109:23
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
K'o sjena što se naginje ja nestajem, progone me kao skakavca.
109:24
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
Od posta mi koljena klecaju i tijelo moje omrša.
109:25
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
Ruglom sam njima postao, kimaju glavom kad me vide.
109:26
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Pomozi mi, Jahve, Bože moj, po doborti me svojoj spasi!
109:27
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Nek' upoznaju da je ovo ruka tvoja i da si ti ovo učinio, Jahve!
109:28
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Oni nek' proklinju, ti blagoslivljaj; nek' se postide koji se na me podižu, a sluga tvoj nek' se raduje!
109:29
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Stidom nek' se odjenu tužitelji moji i sramotom svojom nek' se k'o plaštem pokriju!
109:30
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
Slavit ću Jahvu iz svega grla i hvalit' ga u veliku mnoštvu
109:31
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
jer stoji s desne siromahu da mu dušu spasi od sudaca.

© bibleglot.com