Psalms 107

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Hvalite Jahvu jer je dobar, jer je dovijeka ljubav njegova!

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

Tako nek' reknu svi otkupljenici koje Jahve otkupi iz ruke dušmanske

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

i koje skupi iz svih zemalja, s istoka i sa zapada, sa sjevera i s juga.

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

Lutahu pustinjom, u samoći pustoj, puta ne nalazeć' do naseljena grada.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

Gladni su bili, žeđu izmoreni, duša je klonula u njima.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

Tada zavapiše Jahvi u svojoj tjeskobi, i on ih istrže iz svih nevolja.

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

Pravim ih putem pÓovede da stignu ka gradu naseljenu.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Neka hvale Jahvu za dobrotu njegovu, za čudesa njegova sinovima ljudskim!

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

Jer gladnu dušu on nasiti, dušu izgladnjelu on napuni dobrima.

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

U mraku sjeđahu i u tmini, sputani bijedom i gvožđima,

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

jer su prkosili besjedama Božjim i prezreli naum Svevišnjega.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

Srce im stoga skrši patnjama: posrtahu, a ne bješe nikog da im pomogne.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

Tada zavapiše Jahvi u svojoj tjeskobi i on ih istrže iz svih nevolja.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

Izvede ih iz tmina i mraka, raskide okove njihove.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

Neka hvale Jahvu za dobrotu njegovu, za čudesa njegova sinovima ljudskim!

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

Jer razbi vrata mjedena i gvozdene polomi zasune.

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

Zbog svojih bezakonja bolovahu oni, ispaštajuć' svoje opačine:

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

svako se jelo gadilo duši njihovoj, do vrata smrti oni dođoše.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Tada zavapiše Jahvi u svojoj tjeskobi i on ih istrže iz svih nevolja.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

Riječ svoju posla da ih ozdravi i život im spasi od jame grobne.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

Neka hvale Jahvu za dobrotu njegovu, za čudesa njegova sinovima ljudskim!

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

Nek' prinose žrtve zahvalnice i kličući nek' djela njegova kazuju!

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

Oni koji lađama zaploviše morem da po vodama silnim trguju:

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

oni vidješe djela Jahvina, čudesa njegova na pučini.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

On reče i olujni se vjetar uzvitla što u visinu diže valove mora.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

Do neba se dizahu, u bezdan se spuštahu, u nevolji duša im ginula.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

Teturahu i posrtahu kao pijani, sva ih je mudrost izdala.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

Tada zavapiše Jahvi u svojoj tjeskobi i on ih istrže iz svih nevolja.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

Smiri oluju u tih povjetarac, valovi morski umukoše.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

Obradovaše se tišini, u željenu luku on ih povede.

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

Neka hvale Jahvu za dobrotu njegovu, za čudesa njegova sinovima ljudskim!

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

Neka ga uzvisuju u narodnom zboru, neka ga hvale u vijeću staraca!

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

On pretvori rijeke u pustinju, a izvore vodene u žednu zemlju;

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

plodonosnu zemlju u slanu pustaru zbog zloće žitelja njezinih.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

On obrati pustinju u jezero, a zemlju suhu u vodene izvore

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

i naseli ondje izgladnjele te podigoše grad gdje će živjeti.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

Zasijaše njive, posadiše vinograde što im doniješe obilnu ljetinu.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

I on ih blagoslovi te se namnožiše silno i stada im se ne smanjiše.

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

Prorijeđeni bjehu i prezreni pod teretom patnja i nevolja.

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

Onaj što izlijeva prezir na knezove pusti ih da po bespuću pustom lutaju.

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

Iz nevolje pÓodiže ubogog i obitelji k'o stada ÓumnožÄi.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

Videć' to, čestiti neka se raduju, a zloća neka sebi usta začepi!

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.

Tko je mudar nek' o svemu tom razmišlja i nek' uvidi dobrotu Jahvinu!