Psalms 106

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

Aleluja! Hvalite Jahvu jer je dobar, jer je vječna ljubav njegova!

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

Tko će izreć' djela moći Jahvine, tko li mu iskazat' sve pohvale?

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Blaženi što drže naredbe njegove i čine pravo u svako doba!

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

Sjeti me se, Jahve, po dobroti prema svome puku, pohodi me spasenjem svojim

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

da uživam sreću izabranih tvojih, da se radujem radosti naroda tvoga, da tvojom se baštinom ponosim.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

Zgriješismo kao oci naši, činismo bezakonje, bezbožno radismo.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

Oci naši u Egiptu, nehajni za čudesa tvoja, ne spominjahu se velike ljubavi tvoje, već na Svevišnjeg digoše se na Crvenom moru.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

Al' on ih izbavi rad' imena svoga da pokaže silu svoju.

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

Zapovjedi Crvenome moru, i presahnu ono, provede ih izmed valÄa kao kroz pustinju.

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

Iz ruku mrzitelja njih izbavi, oslobodi iz ruku dušmana.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

I prekriše vode neprijatelje njine, ne ostade nijednoga od njih.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

Vjerovahu riječima njegovim i hvale mu pjevahu.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

Zaboraviše brzo djela njegova, ne uzdaše se u volju njegovu.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

Pohlepi se daše u pustinji, iskušavahu Boga u samoći.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

I dade im što iskahu, al' u duše njine on groznicu posla.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

Zavidješe tada Mojsiju u taboru, Aronu, kog posveti Jahve.

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

Otvori se zemlja, Datana proždrije, Abiramovo pokri mnoštvo.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

Oganj pade na sve mnoštvo njino i zlotvore plamen sažga.

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

Načiniše tele na Horebu, klanjahu se liku od zlata slivenu.

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

Zamijeniše Slavu svoju likom bika što proždire travu.

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

Zaboraviše Boga, koji ih izbavi u Egiptu znamenja čineći

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

i čudesa u Kamovoj zemlji i strahote na Crvenome moru.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

Već namisli da ih satre, al' Mojsije, izabranik njegov, zauze se za njih da srdžbu mu odvrati, te ih ne uništi.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

Prezreše oni zemlju željkovanu ne vjerujuć' njegovoj riječi.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

Mrmljahu pod šatorima svojim, ne poslušaše glasa Jahvina.

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

Zakle se tada podignutom rukom: sve će ih pokosit' u pustinji,

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

potomstvo njino međ' narode razbacat', njih razasut' po zemljama.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

Posvetiše se Baal Peoru i jedoše žrtve bogova mrtvih.

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

Razjariše ga nedjelima svojim, i on na njih pošast baci.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

Al' se Pinhas diže, sud izvrši i pošasti nesta tada.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

U zasluge to mu uđe u sva pokoljenja dovijeka.

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

Razjariše ga opet kraj voda meripskih, i Mojsija zlo pogodi zbog njih,

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

jer mu duh već ogorčiše, nesmotrenu riječ izusti.

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

I ne istrijebiše naroda za koje im Jahve bješe naredio.

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

S poganima miješahu se, naučiše djela njina.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

Štovahu likove njihove, koji im postaše zamka.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

Žrtvovahu sinove svoje i svoje kćeri zlodusima.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

Prolijevahu krv nevinu, krv sinova i kćeri svojih, koje žrtvovahu likovima kanaanskim. Zemlja bješe krvlju okaljana,

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

djelima se svojim uprljaše, učiniše preljub svojim nedjelima.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

Na svoj narod Jahve srdžbom planu, zgadi mu se njegova baština.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

Predade ih u ruke pogana te vladahu njima mrzitelji njini.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

Mučili ih neprijatelji i tlačili rukom svojom.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

Prečesto ih izbavljaše, al' ga razjariše naumima svojim: pokošeni bjehu za bezakonja svoja.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

On pogleda opet na nevolju njinu kad njihove molitve začu

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

i sjeti se svog Saveza s njima, sažali se na njih u velikom milosrđu svome.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

Učini da nađu milost u onih što ih bjehu zarobili.

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Spasi nas, Jahve, Bože naš, i saberi nas od bezbožnih naroda da slavimo tvoje sveto ime, da se tvojom slavom ponosimo.

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Blagoslovljen Jahve, Bog Izraelov, od vijeka dovijeka! I sav narod neka kaže: "Amen! Aleluja!"