Psalms 10

Miksis Herra niin kaukana seisot, ja tuskan ajalla sinus peität?

$LAMED Zašto, Jahve, stojiš daleko, zašto se skrivaš u dane tjeskobe?

Ylpeydessänsä jumalatoin vainoo köyhää: käsitettäköön he heidän juonissansa, joita he ajattelevat.

Obijesni bezbožnik jadnika goni, u zamke ga hvata koje mu postavi.

Sillä jumalatoin itse kerskaa omaa mielivaltaansa: ahne siunailee itsiänsä, ja vihoittaa Herran.

Bezbožnik se pohlepom hvali, $NUN lakomac psuje i Jahvu prezire.

Jumalatoin on koria ja vihainen, ettei hän ketään tottele: ei hän Jumalaa olevankaan luule.

Bezbožnik zbori u obijesti svojoj: "Ne, istrage nema! TÓa ni Boga nema!" I u tome sva mu je misao.

Hänen tiensä menestyvät joka aika, sinun tuomios on kaukana hänestä: hän ylpeilee kaikkein vihollistensa edessä.

Puti su mu svagda uspješni, na sudove tvoje on i ne misli, sve protivnike svoje prezire.

Sillä hän puhuu sydämessänsä: en minä ikänä kukisteta, ei sukukunnasta sukukuntaan hätää ole.

U srcu veli: "Neću posrnuti! Ni u kojem koljenu neću biti nesretan." $PE

Jonka suu on täynnä kirouksia, kavaluutta ja viettelystä, hänen kielensä saattaa vaivan ja työn.

Usta mu puna kletve, lukavstva i prijevare, pod jezikom njegovim muka i nesreća.

Hän istuu ja väijyy kartanoissa, murhataksensa salaa viatointa; hänen silmänsä palaa köyhän puoleen.

U zasjedi čuči pokraj ograda, potajno ubija nevina, $AJIN očima siromaha vreba.

Hän väijyy salaa niinkuin jalopeura luolassansa, hän väijyy raadollista käsittääksensä, ja hän käsittää hänen, kuin hän tempaa sen verkkoihinsa.

U zaklonu sjedi k'o lav u pećini, vreba da opljačka jadnika i da ga povuče u mrežu.

Hän paiskaa ja polkee alas, ja sysää köyhän väkivallalla maahan.

Pritajen čuči na zemlji, od nasilja mu siromasi padaju.

Hän sanoo sydämessänsä: Jumala on hänen unhottanut, ja verhonnut kasvonsa, ei hän ikänä näe.

U srcu svome veli: "ZÓaboravi Gospod, odvrati lice i nikoga ne vidi!" $KOF

Nouse, Herra! Jumala, ylennä kätes ja älä köyhää unohda.

Ustani, Gospode Bože, podigni ruku, ne zaboravi siromaha.

Miksi jumalatoin pilkkaa Jumalaa ja sanoo sydämessänsä: et sinä sitä tottele?

Zašto da bezbožnik prezire Boga, zašto da kaže u srcu: "Neće kazniti!" $REŠ

Katso siis; sillä sinä näet tuskat ja surut, se on sinun käsissäs: sinuun köyhä itsensä luottaa, ja sinä olet orpolasten holhoja.

Jer ti vidiš, gledaš jad i nevolju, u ruci je mjeriš. Siromah se tebi predaje, ubogu ti si pomoć! $ŠIN

Särje jumalattoman käsivarsi, ja etsi pahan jumalattomuutta, niin ettei sitä enää löydettäisi.

Pakosnu grešniku satri mišicu, kazni mu pakost da je više ne bude!

Herra on kuningas aina ja ijankaikkisesti: pakanain pitää häviämän hänen maastansa.

Jahve je kralj u vijeke vjekova, iz zemlje njegove nestat će pogana. $TAU

Köyhäin halauksen sinä, Herra, kuulet: heidän sydämensä sinä vahvistat, että sinun korvas siitä ottaa vaarin;

Počuj, o Jahve, čežnju siromašnih, okrijepi im srce, uho prikloni:

Ettäs oikeuden saatat orvoille ja köyhille, ettei ihminen enää ylpeile heitä vastaan maan päällä.

da zaštitiš pravo ubogih i tlačenih, da straha više ne zadaje čovjek zemljanÄi.