Proverbs 7

Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.

Čuvaj, sine, riječi moje i pohrani moje zapovijedi kod sebe.

Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.

Čuvaj moje zapovijedi, i bit ćeš živ, i nauk moj kao zjenicu oka svoga.

Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.

Priveži ih sebi na prste, upiši ih na ploči srca svoga;

Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,

reci mudrosti: "Moja si sestra" i razboritost nazovi "sestričnom",

Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.

da te čuva od žene preljubnice, od tuđinke koja laskavo govori.

Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.

Kad bijah jednom na prozoru svoje kuće i gledah van kroz rešetku,

Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;

vidjeh među lakovjernima, opazih među momcima nerazumna mladića:

Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.

prolazio je ulicom kraj njezina ugla i koracao putem k njezinoj kući

Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:

u sumraku između dana i večeri kad se hvata noćna tmina;

Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,

i gle, susrete ga žena, bludno odjevena i s prijevarom u srcu.

Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.

Jogunasta bijaše i razuzdana, noge joj se nisu mogle u kući zadržati;

Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.

bila je čas na ulici, čas na trgovima i vrebala kod svakog ugla;

Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:

i uhvati ga i poljubi i reče mu bezobrazna lica:

Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:

"Bila sam dužna žrtvu pričesnicu, i danas izvrših svoj zavjet;

Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.

zato sam ti izašla u susret, da te tražim, i nađoh te.

Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,

Svoju sam postelju nastrla sagovima, vezenim pokrivačima misirskim;

Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.

svoj sam krevet namirisala smirnom, alojem i cimetom.

Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.

Hajde da se opijamo nasladom do jutra i da se radujemo užicima ljubavi.

Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.

Jer muža mi nema kod kuće: otišao je na dalek put;

Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.

uzeo je sa sobom novčani tobolac; a vratit će se kući tek o uštapu."

Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.

Tako ga zavede svojim vičnim nagovorom, odvuče ga svojim glatkim usnama.

Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.

I ludo on pođe za njom, kao što vol ide na klaonicu i kao što jelen zapleten u mrežu čeka

Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.

dok mu strijela ne probije jetra, i kao ptica što ulijeće u zamku, i ne znajući da će ga to života stajati.

Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.

Zato me, sine moj, poslušaj i čuj riječi mojih usta.

Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.

Nek' ti srce ne zastranjuje na njezine putove i ne lutaj po njezinim stazama.

Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.

Jer je mnoge smrtno ranila i oborila, i mnogo je onih što ih je pobila.

Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.

U Podzemlje vode putovi kroz njenu kuću, dolje u odaje smrti.