Proverbs 5

Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
Sine moj, čuj moju mudrost, prigni uho mojoj razboritosti
Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
da sačuvaš oprez, da ti usne zadrže znanje.
Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
Jer s usana žene preljubnice kaplje med i nepce joj je glađe od ulja,
Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
ali je ona naposljetku gorka kao pelin, oštra kao dvosjekli mač.
Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.
Njene noge silaze k smrti, a koraci vode u Podzemlje.
Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
Ona ne pazi na put života, ne mari što su joj staze kolebljive.
Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
Zato me sada poslušaj, sine, i ne odstupaj od riječi mojih usta.
Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
Neka je put tvoj daleko od nje i ne približuj se vratima njezine kuće,
Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
da drugima ne bi dao svoju slavu i okrutnima svoje godine;
Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
da se ne bi tuđinci nasitili tvoga dobra i da tvoja zaslužba ne ode u tuđu kuću;
Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
da ne ridaš na koncu kad ti nestane tijela i puti
Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
i da ne kažeš: "Oh, kako sam mrzio pouku i kako mi je srce preziralo ukor!
Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
I ne slušah glasa svojih učitelja, niti priklonih uho onima što me poučavahu.
Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
I umalo ne zapadoh u svako zlo, usred zbora i zajednice!"
Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
Pij vodu iz svoje nakapnice i onu što teče iz tvoga studenca.
Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
Moraju li se tvoji izvori razlijevati i tvoji potoci teći ulicama?
Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
Nego neka oni budu samo tvoji, a ne i tuđinaca koji su uza te.
Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
Neka je blagoslovljen izvor tvoj i raduj se sa ženom svoje mladosti:
Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
neka ti je kao mila košuta i ljupka gazela, neka te grudi njene opajaju u svako doba, njezina ljubav zatravljuje bez prestanka!
Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
TÓa zašto bi se, sine moj, zanosio preljubnicom i grlio tuđinki njedra?
Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
Jer pred Jahvinim su očima čovjekovi putovi i on motri sve njegove staze.
Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
Opakoga će uhvatiti njegova zloća i sapet će ga užad njegovih grijeha.
Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.
Umrijet će jer nema pouke, propast će zbog svoje goleme gluposti.