Proverbs 31

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

Riječ Lemuela, kralja Mase, kojima ga je učila majka njegova.

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

Ne, sine moj! Ne, sine srca mog! Ne, sine zavjeta mojih!

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

Ne daj snage svoje ženama ni putova svojih zatiračima kraljeva.

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

Nije za kraljeve, Lemuele, ne pristaje kraljevima vino piti, ni glavarima piće opojno,

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

da u piću ne zaborave zakona i prevrnu pravo nevoljnicima.

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

Dajte žestoko piće onomu koji će propasti i vino čovjeku komu je gorčina u duši:

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

on će piti i zaboraviti svoju bijedu i neće se više sjećati svoje nevolje.

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

Otvaraj usta svoja za nijemoga i za pravo sviju nesretnika što propadaju.

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

Otvaraj usta svoja, sudi pravedno i pribavi pravo siromahu i nevoljniku.

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

Tko će naći ženu vrsnu? Više vrijedi ona nego biserje.

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

Muževljevo se srce uzda u nju i blagom neće oskudijevati.

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

Ona mu čini dobro, a ne zlo, u sve dane vijeka svojeg.

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

Pribavlja vunu i lan i vješto radi rukama marnim.

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

Ona je kao lađa trgovačka: izdaleka donosi kruh svoj.

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

Još za noći ona ustaje, hrani svoje ukućane i određuje posao sluškinjama svojim.

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

Opazi li polje, kupi ga; plodom svojih ruku sadi vinograd.

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

Opasuje snagom bedra svoja i živo miče rukama.

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

Vidi kako joj posao napreduje: noću joj se ne gasi svjetiljka.

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

Rukama se maša preslice i prstima drži vreteno.

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

Siromahu dlan svoj otvara, ruke pruža nevoljnicima.

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

Ne boji se snijega za svoje ukućane, jer sva čeljad ima po dvoje haljine.

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

Sama sebi šije pokrivače, odijeva se lanom i purpurom.

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

Muž joj je slavan na Vratima, gdje sjedi sa starješinama zemaljskim.

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

Platno tka i prodaje ga i pojase daje trgovcu.

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

Odjevena je snagom i dostojanstvom, pa se smije danu budućem.

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

Svoja usta mudro otvara i pobožan joj je nauk na jeziku.

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

Na vladanje pazi ukućana i ne jede kruha besposlice.

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

Sinovi njezini podižu se i sretnom je nazivaju, i muž njezin hvali je:

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

"Mnoge su žene bile vrsne, ali ti ih sve nadmašuješ."

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

Lažna je ljupkost, tašta je ljepota: žena sa strahom Gospodnjim zaslužuje hvalu.

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

Plod joj dajte ruku njezinih i neka je na Vratima hvale djela njezina!