Proverbs 14

Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.

Ženska mudrost sagradi kuću, a ludost je rukama razgrađuje.

Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.

Tko živi s poštenjem, boji se Jahve, a tko ide stranputicom, prezire ga.

Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.

U luđakovim je ustima šiba za oholost njegovu, a mudre štite vlastite usne.

Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.

Gdje nema volova, prazne su jasle, a obilna je žetva od snage bikove.

Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.

Istinit svjedok ne laže, a krivi svjedok širi laž.

Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.

Podsmjevač traži mudrost i ne nalazi je, a razumni lako dolazi do znanja.

Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.

Idi od čovjeka bezumna jer nećeš upoznati usne što zbore znanje.

Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.

Mudrost je pametna čovjeka u tom što pazi na svoj put, a bezumnička ludost prijevara je.

Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.

Luđacima je grijeh šala, a milost je Božja s poštenima.

Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.

Srce poznaje svoj jad, i veselje njegovo ne može dijeliti nitko drugi.

Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.

Dom opakih propast će, a šator će pravednika procvasti.

Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.

Neki se put učini čovjeku prav, a na koncu vodi k smrti.

Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.

I u smijehu srce osjeća bol, a poslije veselja dolazi tuga.

Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.

Otpadnik se siti svojim prestupcima, a dobar čovjek svojim radom.

Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.

Glupan vjeruje svakoj riječi, a pametan pazi na korak svoj.

Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.

Mudar se boji i oda zla se uklanja, a bezuman se raspaljuje i bez straha je.

Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.

Nagao čovjek čini ludosti, a razborit ih podnosi.

Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.

Glupaci baštine ludost, a mudre ovjenčava znanje.

Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.

Zli padaju ničice pred dobrima i opaki pred vratima pravednikovim.

Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.

I svom prijatelju mrzak je siromah, a bogataš ima mnogo ljubitelja.

Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.

Griješi tko prezire bližnjega svoga, a blago onomu tko je milostiv ubogima.

Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.

Koji snuju zlo, ne hode li stranputicom, a zar nisu dobrota i vjernost s onima koji snuju dobro?

Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.

U svakom trudu ima probitka, a pusto brbljanje samo je na siromaštvo.

Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.

Mudrima je vijenac bogatstvo njihovo, a bezumnima kruna - njihova ludost.

Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.

Istinit svjedok izbavlja duše, a tko laži širi, taj je varalica.

Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.

U strahu je Gospodnjem veliko pouzdanje i njegovim je sinovima utočište.

Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.

Strah Gospodnji izvor je života: on izbavlja od zamke smrti.

Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.

Mnoštvo je naroda ponos kralju, a bez puka knez propada.

Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.

Tko se teško srdi, velike je razboritosti, a nabusit duhom pokazuje ludost.

Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.

Mirno je srce život tijelu, a ljubomor je gnjilež u kostima.

Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.

Tko tlači siromaha huli na stvoritelja, a časti ga tko je milostiv ubogomu.

Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.

Opaki propada zbog vlastite pakosti, a pravednik i u samoj smrti nalazi utočište.

Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.

U razumnu srcu mudrost počiva, a što je u bezumnome, to se i pokaže.

Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.

Pravednost uzvisuje narod, a grijeh je sramota pucima.

Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.

Kralju je mio razborit sluga, a na sramotna se srdi.