Matthew 22

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

Isus im ponovno prozbori u prispodobama:

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

"Kraljevstvo je nebesko kao kad neki kralj pripravi svadbu sinu svomu.

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

Posla sluge da pozovu uzvanike na svadbu. No oni ne htjedoše doći.

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Opet posla druge sluge govoreći: 'Recite uzvanicima: Evo, objed sam ugotovio. Junci su moji i tovljenici poklani i sve pripravljeno. Dođite na svadbu!'"

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

"Ali oni ne mareći odoše - jedan na svoju njivu, drugi za svojom trgovinom.

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

Ostali uhvate njegove sluge, zlostave ih i ubiju.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

Nato se kralj razgnjevi, posla svoju vojsku i pogubi one ubojice, a grad im spali."

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

"Tada kaže slugama: 'Svadba je, evo, pripravljena ali uzvanici ne bijahu dostojni.

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

Pođite stoga na raskršća i koga god nađete, pozovite na svadbu!'"

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

"Sluge iziđoše na putove i sabraše sve koje nađoše - i zle i dobre. I svadbena se dvorana napuni gostiju.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

Kad kralj uđe pogledati goste, spazi ondje čovjeka koji ne bijaše odjeven u svadbeno ruho.

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

Kaže mu: 'Prijatelju, kako si ovamo ušao bez svadbenoga ruha?' A on zanijemi.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Tada kralj reče poslužiteljima: 'Svežite mu ruke i noge i bacite ga van u tamu, gdje će biti plač i škrgut zubi.'

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

Doista, mnogo je zvanih, malo izabranih."

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.

Tada farizeji odoše i održaše vijeće kako da Isusa uhvate u riječi.

Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.

Pošalju k njemu svoje učenike s herodovcima da ga upitaju: "Učitelju! Znamo da si istinit te po istini putu Božjem učiš i ne mariš tko je tko jer nisi pristran.

Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?

Reci nam, dakle, što ti se čini: je li dopušteno dati porez caru ili nije?"

Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?

Znajući njihovu opakost, reče Isus: "Zašto me iskušavate, licemjeri?

Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.

Pokažite mi porezni novac!" Pružiše mu denar.

Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?

On ih upita: "Čija je ovo slika i natpis?"

He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.

Odgovore: "Carev." Kaže im: "Podajte dakle caru carevo, a Bogu Božje."

Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.

Čuvši to, zadive se pa ga ostave i odu.

Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,

Toga dana pristupiše k njemu saduceji, koji vele da nema uskrsnuća, i upitaše ga:

Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.

"Učitelju, Mojsije reče: Umre li tko bez djece, neka se njegov brat oženi njegovom ženom te podigne porod bratu svomu.

Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.

Bijaše tako u nas sedmero braće. Prvi se oženi i umrije bez poroda ostavivši ženu svom bratu.

Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.

Tako i drugi i treći, sve do sedmoga.

Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.

A nakon svih umrije i žena.

Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.

Kojemu će dakle od te sedmorice biti žena o uskrsnuću? Jer sva su je sedmorica imala."

Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.

Odgovori im Isus: "U zabludi ste jer ne razumijete Pisama ni sile Božje.

Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.

Ta u uskrsnuću niti se žene niti udavaju, nego su kao anđeli na nebu.

Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:

A što se tiče uskrsnuća mrtvih, zar niste čitali što vam reče Bog:

Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.

Ja sam Bog Abrahamov, Bog Izakov i Bog Jakovljev? Nije on Bog mrtvih, nego živih!"

Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.

Čuvši to, mnoštvo osta zaneseno njegovim naukom.

Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.

A kad su farizeji čuli kako ušutka saduceje, okupiše se,

Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:

a jedan od njih, zakonoznanac, da ga iskuša, upita:

Mestari, mikä on suurin käsky laissa?

"Učitelju, koja ja zapovijed najveća u Zakonu?"

Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:

A on mu reče: "Ljubi Gospodina Boga svojega svim srcem svojim, i svom dušom svojom, i svim umom svojim.

Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.

To je najveća i prva zapovijed.

Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.

Druga, ovoj slična: Ljubi svoga bližnjega kao sebe samoga.

Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.

O tim dvjema zapovijedima visi sav Zakon i Proroci."

Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,

Kad se farizeji skupiše, upita ih Isus:

Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.

"Što mislite o Kristu? Čiji je on sin?" Kažu mu: "Davidov."

Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:

A on će njima: "Kako ga onda David u Duhu naziva Gospodinom, kad veli:

Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.

Reče Gospod Gospodinu mojemu: 'Sjedi mi zdesna dok ne položim neprijatelje tvoje za podnožje nogama tvojim?'

Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?

Ako ga dakle David naziva Gospodinom, kako mu je sin?"

Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

I nitko mu nije mogao odgovoriti ni riječi, niti se od toga dana tko usudio upitati ga bilo što.