Lamentations 3

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

Ja sam čovjek što upozna bijedu pod šibom gnjeva njegova.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

Mene je odveo i natjerao da hodam u tmini i bez svjetlosti.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

I upravo mene bije i udara bez prestanka njegova ruka.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Iscijedio je moje meso, kožu moju, polomio kosti moje.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Načinio mi jaram, glavu obrubio tegobama.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Pustio me da živim u tminama kao mrtvaci vječiti.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Zazidao me, i ja ne mogu izaći, otežao je moje okove.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Kada sam vikao i zapomagao, molitvu je moju odbijao.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Zazidao mi ceste tesanim kamenom, zakrčio je putove moje.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

Meni on bijaše medvjed koji vreba, lav u zasjedi.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

U bespuća me vodio, razdirao, ostavljao me da umirem.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Napinjao je luk svoj i gađao me kao metu za svoje strelice.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

U slabine mi sasuo strelice, sinove svoga tobolca.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Postao sam smiješan svome narodu, rugalica svakidašnja.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Gorčinom me hranio, pelinom me napajao.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Puštao me da zube kršim kamen grizući, zakapao me u pepeo.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Duši je mojoj oduzet mir i više ne znam što je sreća!

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Rekoh: Dotrajao je život moj i nada koja mi od Jahve dolazi.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Spomeni se bijede moje i stradanja, pelina i otrova!

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

Bez prestanka na to misli i sahne duša u meni.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

To nosim u srcu i gojim nadu u sebi.

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

Dobrota Jahvina nije nestala, milosrđe njegovo nije presušilo.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Oni se obnavljaju svako jutro: tvoja je vjernost velika!

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

"Jahve je dio moj", veli mi duša, "i zato se u nj pouzdajem."

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

Dobar je Jahve onom koji se u nj pouzdaje, duši koja ga traži.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

Dobro je u miru čekati spasenje Jahvino!

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

Dobro je čovjeku da nosi jaram za svoje mladosti.

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

Neka sjedi u samoći i šuti, jer mu On to nametnu;

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

neka usne priljubi uz prašinu, možda još ima nade!

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

Neka pruži obraz onome koji ga bije, neka se zasiti porugom.

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

Jer Gospod ne odbacuje nikoga zauvijek:

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

jer ako i rastuži, on se smiluje po svojoj velikoj ljubavi.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Jer samo nerado on ponižava i rascvili sinove čovjeka.

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

Kad se gaze nogama svi zemaljski sužnjevi,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

kad se izvrće pravica čovjeku pred licem Svevišnjeg,

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

kad se krivica nanosi čovjeku u parnici, zar Gospod ne vidi?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

Tko je rekao nešto i zbilo se? Nije li Gospod to zapovjedio?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

Ne dolazi li iz usta Svevišnjega i dobro i zlo?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

Na što se tuže živi ljudi? Svatko na svoj grijeh.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

Ispitajmo, pretražimo pute svoje i vratimo se Jahvi.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

Dignimo svoje srce i ruke svoje k Bogu koji je na nebesima.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Da, mi smo se odmetali, bili nepokorni, a ti, ti nisi praštao!

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Obastrt gnjevom svojim, gonio si nas, ubijao i nisi štedio.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Oblakom si se obastro da molitva ne prodre do tebe.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Načinio si od nas smeće i odmet među narodima.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Razjapili usta na nas svi neprijatelji naši.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Užas i jama bila nam sudbina, propast i zator!

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Potoci suza teku iz očiju mojih zbog propasti Kćeri naroda mojega.

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

Moje oči liju suze bez prestanka, jer prestanka nema

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

dok ne pogleda i ne vidi Jahve s nebesa.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Moje mi oko bol zadaje zbog kćeri svih mojega grada.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

Uporno me k'o pticu progone svi što me mrze, a bez razloga.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

U jamu baciše moj život i zatrpaše je kamenjem.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

Voda mi dođe preko glave, rekoh sam sebi: "Pogiboh!"

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

I tada zazvah ime tvoje, Jahve, iz najdublje jame.

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

Ti oču moj glas: "Ne začepljuj uši svoje na vapaje moje."

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Bliz meni bijaše u dan vapaja mog, govoraše: "Ne boj se!"

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Ti si, Gospode, izborio pravdu za dušu moju, ti si život moj izbavio.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Ti, Jahve, vidje kako me tlače, dosudi mi pravdu.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Ti vidje svu osvetu njinu, sve podvale protiv mene.

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Čuo si, Jahve, podrugivanje njihovo, sve podvale protiv mene.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

Usne protivnika mojih i misli njine protiv mene su cio dan.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Kad sjede, kad ustaju, pogledaj samo: ja sam im pjesma-rugalica.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Vrati im, Jahve, milo za drago, po djelu ruku njihovih.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Učini da srca im otvrdnu, udari ih prokletstvom svojim.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

Goni ih gnjevno i sve ih istrijebi pod nebesima svojim, Jahve!