John 10

Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.

"Zaista, zaista, kažem vam: tko god u ovčinjak ne ulazi na vrata, nego negdje drugdje preskače, kradljivac je i razbojnik.

Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:

A tko na vrata ulazi, pastir je ovaca.

Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.

Tome vratar otvara i ovce slušaju njegov glas. On ovce svoje zove imenom pa ih izvodi.

Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.

A kad sve svoje izvede, pred njima ide i ovce idu za njim jer poznaju njegov glas.

Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.

Za tuđincem, dakako, ne idu, već bježe od njega jer tuđinčeva glasa ne poznaju."

Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.

Isus im kaza tu poredbu, ali oni ne razumješe što im htjede time kazati.

Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: minä olen lammasten ovi.

Stoga im Isus ponovno reče: "Zaista, zaista, kažem vam: ja sam vrata ovcama.

Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit: vaan ei lampaat kuulleet heitä.

Svi koji dođoše prije mene, kradljivci su i razbojnici; ali ih ovce ne poslušaše.

Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen.

Ja sam vrata. Kroza me tko uđe, spasit će se: i ulazit će i izlaziti i pašu nalaziti.

Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltäkyllä oleman.

Kradljivac dolazi samo da ukrade, zakolje i pogubi. Ja dođoh da život imaju, u izobilju da ga imaju."

Minä olen hyvä paimen: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.

"Ja sam pastir dobri. Pastir dobri život svoj polaže za ovce.

Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: kuin hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.

Najamnik - koji nije pastir i nije vlasnik ovaca - kad vidi vuka gdje dolazi, ostavlja ovce i bježi, a vuk ih grabi i razgoni:

Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista.

najamnik je i nije mu do ovaca.

Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani,

Ja sam pastir dobri i poznajem svoje i mene poznaju moje,

Niinkuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä.

kao što mene poznaje Otac i ja poznajem Oca i život svoj polažem za ovce.

Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

Imam i drugih ovaca, koje nisu iz ovog ovčinjaka. I njih treba da dovedem i glas će moj čuti i bit će jedno stado, jedan pastir.

Sentähden Isä minua rakastaa, sillä minä panen henkeni, että minä sen jälleen otan.

Zbog toga me i ljubi Otac što polažem život svoj da ga opet uzmem.

Ei ota kenkään sitä minulta, vaan minä panen sen itsestäni. Minulla on valta sitä panna, ja minulla on valta sitä taas ottaa. Sen käskyn minä sain Isältäni.

Nitko mi ga ne oduzima, nego ja ga sam od sebe polažem. Vlast imam položiti ga, vlast imam opet uzeti ga. Tu zapovijed primih od Oca svoga."

Niin tuli taas riita Juudalaisten keskellä näiden puhetten tähden.

Među Židovima ponovno nasta podvojenost zbog tih riječi.

Ja moni heistä sanoi: hänellä on perkele, ja hän on mieletöin: mitä te häntä kuultelette?

Mnogi su od njih govorili: "Zloduha ima pa mahnita! Što ga slušate?"

Mutta muut sanoivat: ei ne ole riivatun puheet: taitaako perkele sokian silmät avata?

Drugi su govorili: "Nisu to riječi opsjednuta. Zar zloduh može slijepima oči otvoriti?"

Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli,

Svetkovao se tada u Jeruzalemu Blagdan posvećenja. Bila je zima.

Ja Jesus käveli templissä Salomon esihuoneessa.

Isus je obilazio Hramom po trijemu Salomonovu.

Niin Juudalaiset piirittivät hänen ja sanoivat hänelle: kuinka kauvan sinä meitä pidät ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkiästi.

Okružili ga Židovi i govorili mu: "Dokle ćeš nam dušu držati u neizvjesnosti? Ako si ti Krist, reci nam otvoreno!"

Jesus vastasi heitä: minä olen sen teille sanonut, ja ette usko: ne työt, jotka minä teen Isäni nimeen, todistavat minusta.

Isus im odgovori: "Rekoh vam pa ne vjerujete. Djela što ih ja činim u ime Oca svoga - ona svjedoče za mene.

Mutta ette usko: sillä ette ole minun lampaistani, miinkuin minä teille sanoin.

Ali vi ne vjerujete jer niste od mojih ovaca.

Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua:

Ovce moje slušaju glas moj; ja ih poznajem i one idu za mnom.

Ja minä annan heille ijankaikkisen elämän, ja ei heidän pidä hukkuman ijankaikkisesti, eikä pidä yhdenkään repäisemän heitä minun kädestäni.

Ja im dajem život vječni te neće propasti nikada i nitko ih neće ugrabiti iz moje ruke.

Minun isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä.

Otac moj, koji mi ih dade, veći je od svih i nitko ih ne može ugrabiti iz ruke Očeve.

Minä ja Isä olemme yhtä.

Ja i Otac jedno smo."

Niin Juudalaiset poimivat taas kiviä häntä kivittääksensä.

Židovi ponovno pograbiše kamenje da ga kamenuju.

Jesus vastasi heitä: minä osoitin teille Isältäni monta hyvää työtä: minkä työn tähden niistä te siis minun kivitätte?

Isus im odgovori: "Mnoga vam dobra djela Očeva pokazah. Za koje me od tih djela kamenujete?"

Juudalaiset vastasivat häntä, sanoen: emme sinua hyvän työn tähden kivitä, vaan pilkan tähden, ja että sinä, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi.

Odgovoriše mu Židovi: "Zbog dobra te djela ne kamenujemo, nego zbog hule: što ti - čovjek - sebe Bogom praviš."

Jesus vastasi heitä: eiko teidän laissanne ole kirjoitettu: minä sanon, te olette jumalat?

Odgovori im Isus: "Nije li pisano u vašem Zakonu: Ja rekoh: bogovi ste!

Jos hän ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui, ja ei kirjoitus taideta rikottaa:

Ako bogovima nazva one kojima je riječ Božja upravljena - a Pismo se ne može dokinuti -

Ja te sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: sinä pilkkaat Jumalaa, että minä sanoin: minä olen Jumalan Poika.

kako onda vi onome kog Otac posveti i posla na svijet možete reći: 'Huliš!' - zbog toga što rekoh: 'Sin sam Božji!'

Ellen minä tee minun Isäni töitä, niin älkäät minua uskoko.

Ako ne činim djela Oca svoga, nemojte mi vjerovati.

Mutta jos minä niitä teen, ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne työt, että te tuntisitte ja uskoisitte Isän olevan minussa ja minun hänessä.

Ali ako činim, sve ako meni i ne vjerujete, djelima vjerujte pa uvidite i upoznajte da je Otac u meni i ja u Ocu."

Niin he etsivät taas häntä kiinni ottaaksensa, mutta hän läksi heidän käsistänsä,

Nato ga ponovno nastojahu uhvatiti, ali im on izmaknu iz ruku.

Ja meni jälleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siinä.

I ode ponovno na onu stranu Jordana - na mjesto gdje je prije Ivan krstio. I osta ondje.

Ja monta tuli hänen tykönsä, ja sanoivat: ei Johannes yhtäkään ihmettä tehnyt; mutta kaikki mitä Johannes tästä sanoi, ne ovat todet.

A mnogi dođoše k njemu i rekoše mu: "Ivan doduše ne učini nijednog znamenja, ali se sve obistinilo što je rekao o ovome."

Ja monta uskoi sillä hänen päällensä.

Mnogi ondje povjerovaše u njega.