Job 6

Niin Job vastasi ja sanoi:
A Job progovori i reče:
Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
"O, kad bi se jad moj izmjeriti mog'o, a nevolje moje stavit' na tezulju!
Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
Teže one jesu od sveg pijeska morskog, i stoga mi riječi zastraniti znaju.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
Strijele Svesilnoga u mojem su mesu, ljuti otrov njihov ispija mi dušu, Božje se strahote oborile na me.
Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
TÓa, kraj svježe trave njače li magarac, muče li goveče kraj punih jasala?
Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
Zar hranu bljutavu jedemo bez soli? Zar kakove slasti ima u bjelancu?
Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
Al' ono što mi se gadilo dotaći, to mi je sada sva hrana u bolesti.
Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
O, da bi se molba moja uslišala, da mi Bog ispuni ono čem se nadam!
Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
O, kada bi me Bog uništiti htio, kada bi mahnuo rukom da me satre!
Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Za mene bi prava utjeha to bila, klicati bih mog'o u mukama teškim što se ne protivljah odluci Svetoga.
Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
Zar snage imam da mogu čekati? Radi kakve svrhe da ja duže živim?
Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
Zar je snaga moja k'o snaga kamena, zar je tijelo moje od mjedi liveno?
Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
Na što se u sebi osloniti mogu? Zar mi svaka pomoć nije uskraćena?
Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
Tko odbija milost bližnjemu svojemu, prezreo je strah od Boga Svesilnoga.
Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
Kao potok me iznevjeriše braća, kao bujice zimske svoje korito.
Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
Od leda mutne vode im se nadimlju, 'bujaju od snijega što se topit' stao;
Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
al u doba sušno naskoro presahnu, od žege ishlape tada iz korita.
Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
Karavane zbog njih skreću sa putova, u pustinju zađu i u njoj se gube.
He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
Karavane temske očima ih traže, putnici iz Šebe nadaju se njima.
Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
A kad do njih dođu, nađu se u čudu, jer su se u nadi svojoj prevarili.
Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
U ovom ste času i vi meni takvi: vidjeste strahotu pa se preplašiste.
Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
Rekoh li vam možda: 'Darujte mi štogod, poklonite nešto od svojega blaga;
Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
iz šake dušmanske izbavite mene, oslobodite me silnikova jarma?'
Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
Vi me poučite, pa ću ušutjeti, u čem je moj prijestup, pokažite meni.
Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
O, kako su snažne besjede iskrene! Al' kamo to vaši smjeraju prijekori?
Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
Mislite li možda prekoriti riječi? TÓa u vjetar ide govor očajnikov!
Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
Nad sirotom kocku zar biste bacali i sa prijateljem trgovali svojim?
Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
U oči me sada dobro pogledajte, paz'te neću li vam slagati u lice.
Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
Povucite riječ! Kakve li nepravde! Povucite riječ, neporočan ja sam!
Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?
Zar pakosti ima na usnama mojim? Zar nesreću svaku okusio nisam?