Job 36

Elihu puhui vielä ja sanoi:

Elihu nastavi i reče:

Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.

"Strpi se malo, pa ću te poučit', jer još nisam sve rekao za Boga.

Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.

Izdaleka ću svoje iznijet' znanje da Stvoritelja svojega opravdam.

Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.

Zaista, za laž ne znaju mi riječi, uza te je čovjek znanjem savršen.

Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.

Gle, Bog je silan, ali ne prezire, silan je snagom razuma svojega.

Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.

Opakome on živjeti ne daje, nevoljnicima pravicu pribavlja.

Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.

S pravednika on očiju ne skida, na prijestolje ih diže uz kraljeve da bi dovijeka bili uzvišeni.

Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:

Ako su negvam' oni okovani i užetima nevolje sputani,

Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,

djela njihova on im napominje, kazuje im grijeh njine oholosti.

Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.

Tad im otvara uho k opomeni i poziva ih da se zla okane.

Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.

Poslušaju li te mu se pokore, dani im završavaju u sreći, u užicima godine njihove.

Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.

Ne slušaju li, od koplja umiru, zaglave, sami ne znajući kako.

Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;

A srca opaka mržnju njeguju, ne ištu pomoć kad ih on okuje;

Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.

u cvatu svoga dječaštva umiru i venu poput hramskih milosnika.

Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.

Nevoljnog on bijedom njegovom spasava i u nesreći otvara mu oči:

Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.

izbavit će te iz ždrijela tjeskobe k prostranstvima bezgraničnim izvesti, k prepunu stolu mesa pretiloga.

Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.

Ako sudio nisi opakima, ako si pravo krnjio siroti,

Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.

nek' te obilje odsad ne zavede i nek' te dar prebogat ne iskvari.

Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?

Nek' ti je gavan k'o čovjek bez zlata, a čovjek jake ruke poput slaba.

Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.

Ne goni one koji su ti tuđi da rodbinu na njino mjesto staviš.

Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.

Pazi se da u nepravdu ne skreneš, jer zbog nje snađe tebe iskušenje.

Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?

Gle, uzvišen je Bog u svojoj snazi! Zar učitelja ima poput njega?

Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?

Tko je njemu put njegov odredio? Tko će mu reći: 'Radio si krivo'?

Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.

Spomeni se veličati mu djelo što ga pjesmama ljudi opjevaše.

Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.

S udivljenjem svijet čitav ga promatra, divi se čovjek, pa ma izdaleka.

Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.

Veći je Bog no što pojmit' možemo, nedokučiv je broj ljeta njegovih!

Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,

U visini on skuplja kapi vode te dažd u paru i maglu pretvara.

Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.

Pljuskovi tada pljušte iz oblaka, po mnoštvu ljudskom dažde obilato.

Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.

Tko li će shvatit' širenje oblaka, tutnjavu strašnu njegovih šatora?

Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.

Gle, on nad sobom razastire svjetlost i dno morsko on vodama pokriva.

Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.

Pomoću njih on podiže narode, u izobilju hranom ih dariva.

Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.

On munju drži objema rukama i kazuje joj kamo će zgoditi.

Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.

Glasom gromovnim sebe navješćuje, stiže s gnjevom da zgromi opačinu.