Job 31

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Sa svojim očima savez sam sklopio da pogledat neću nijednu djevicu.

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

A što mi je Bog odozgo dosudio, kakva mi je baština od Svesilnoga?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

TÓa nije li nesreća za opakoga, a nevolja za one koji zlo čine?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Ne proniče li on sve moje putove, ne prebraja li on sve moje korake?

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Zar sam ikad u društvu laži hodio, zar mi je noga k prijevari hitjela?

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

Nek' me na ispravnoj mjeri Bog izmjeri pa će uvidjeti neporočnost moju!

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

Ako mi je korak s puta kad zašao, ako mi se srce za okom povelo, ako mi je ljaga ruke okaljala,

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

neka drugi jede što sam posijao, neka sve moje iskorijene izdanke!

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Ako mi zavede srce žena neka, ako za vratima svog bližnjeg kad vrebah,

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

neka moja žena drugom mlin okreće, neka s drugim svoju podijeli postelju!

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Djelo bestidno time bih počinio, zločin kojem pravda treba da presudi,

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

užego vatru što žeže do Propasti i što bi svu moju sažgala ljetinu.

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

Ako kada prezreh pravo sluge svoga il' služavke, sa mnom kad su se parbili,

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

što ću učiniti kada Bog ustane? Što ću odvratit' kad račun zatraži?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Zar nas oba on ne stvori u utrobi i jednako sazda u krilu majčinu?

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Ogluših li se na molbe siromaha ili rasplakah oči udovičine?

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

Jesam li kada sam svoj jeo zalogaj a da ga nisam sa sirotom dijelio?

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

TÓa od mladosti k'o otac sam mu bio, vodio sam ga od krila materina!

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Zar sam beskućnika vidio bez odjeće ili siromaha kog bez pokrivača

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

a da mu bedra ne blagosloviše mene kad se runom mojih ovaca ogrija?

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Ako sam ruku na nevina podigao znajuć' da mi je na vratima branitelj,

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

nek' se rame moje od pleća odvali i neka mi ruka od lakta otpadne!

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Jer strahote Božje na mene bi pale, njegovu ne bih odolio veličanstvu.

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Zar sam u zlato pouzdanje stavio i rekao zlatu: 'Sigurnosti moja!'

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Zar sam se veliku blagu radovao, bogatstvima koja su mi stekle ruke?

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

Zar se, gledajući sunce kako blista i kako mjesec sjajni nebom putuje,

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

moje srce dalo potajno zavesti da bih rukom njima poljubac poslao?

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Grijeh bi to bio što za sudom vapije, jer Boga višnjega bih se odrekao.

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

Zar se obradovah nevolji dušmana i likovah kad ga je zlo zadesilo,

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

ja koji ne dadoh griješiti jeziku, proklinjući ga i želeći da umre?

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

Ne govorahu li ljudi mog šatora: 'TÓa koga nije on mesom nasitio'?

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

Nikad nije stranac vani noćivao, putniku sam svoja otvarao vrata.

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Zar sam grijehe svoje ljudima tajio, zar sam u grudima skrivao krivicu

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

jer sam se plašio govorkanja mnoštva i strahovao od prezira plemenskog te sam mučao ne prelazeć' svoga praga?

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

O, kad bi koga bilo da mene sasluša! Posljednju sam svoju riječ ja izrekao: na Svesilnom je sad da mi odgovori! Nek' mi optužnicu napiše protivnik,

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

i ja ću je nosit' na svome ramenu, čelo ću njome k'o krunom uresit'.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Dat ću mu račun o svojim koracima i poput kneza pred njega ću stupiti."

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Ako je na me zemlja moja vikala, ako su s njom brazde njezine plakale;

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

ako sam plodove jeo ne plativši i ako sam joj ojadio ratare,

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

[40a] neka mjesto žita po njoj niče korov, a mjesto ječma nek' posvud kukolj raste! [40b] Konac riječi Jobovih.