Job 29

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

Job nastavi svoju besjedu i reče:

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

"O, da mi je prošle proživjet' mjesece, dane one kad je Bog nada mnom bdio,

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

kad mi je nad glavom njegov sjao žižak a kroz mrak me svjetlo njegovo vodilo,

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

kao u dane mojih zrelih jeseni kad s mojim stanom Bog prijateljevaše,

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

kada uz mene još bijaše Svesilni i moji me okruživahu dječaci,

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

kada mi se noge u mlijeku kupahu, a potokom ulja ključaše mi kamen!

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

Kada sam na vrata gradska izlazio i svoju stolicu postavljao na trg,

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

vidjevši me, sklanjali bi se mladići, starci bi ustavši stojeći ostali.

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

Razgovor bi prekidali uglednici i usta bi svoja rukom zatvarali.

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

Glavarima glas bi sasvim utihnuo, za nepce bi im se zalijepio jezik.

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

Tko god me slušao, blaženim me zvao, hvalilo me oko kad bi me vidjelo.

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

Jer, izbavljah bijednog kada je kukao i sirotu ostavljenu bez pomoći.

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

Na meni bješe blagoslov izgubljenih, srcu udovice ja veselje vraćah.

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

Pravdom se ja kao haljinom odjenuh, nepristranost bje mi plaštem i povezom.

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

Bjeh oči slijepcu i bjeh noge bogalju,

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

otac ubogima, zastupnik strancima.

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

Kršio sam zube čovjeku opaku, plijen sam čupao iz njegovih čeljusti.

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

Govorah: 'U svom ću izdahnuti gnijezdu, k'o palma, bezbrojne proživjevši dane.'

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

Korijenje se moje sve do vode pruža, na granama mojim odmara se rosa.

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

Pomlađivat će se svagda slava moja i luk će mi se obnavljati u ruci.'

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

Slušali su željno što ću im kazati i šutjeli da od mene savjet čuju.

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

Na riječi mi ne bi ništa dometali i besjede su mi daždile po njima.

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

Za mnom žudjeli su oni k'o za kišom, otvarali usta k'o za pljuskom ljetnim.

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

Osmijeh moj bijaše njima ohrabrenje; pazili su na vedrinu moga lica.

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

Njima ja sam izabirao putove, kao poglavar ja sam ih predvodio, kao kralj među svojim kad je četama kao onaj koji tješi ojađene.