Job 21

Job vastasi ja sanoi:

Job progovori i reče:

Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.

"Slušajte, slušajte dobro što ću reći, utjehu mi takvu barem udijelite.

Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.

Otrpite da riječ jednu ja izrečem, kad završim, tad se rugajte slobodno.

Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?

Zar protiv čovjeka dižem ja optužbu? Kako da strpljenje onda ne izgubim?

Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.

Pogledajte na me: užas će vas spopast', rukom ćete svoja zakloniti usta;

Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.

pomislim li na to, prestravim se i sam i čitavim svojim tad protrnem tijelom.

Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?

Zašto na životu ostaju zlikovci i, što su stariji, moćniji bivaju?

Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.

Potomstvo njihovo s njima napreduje a izdanci im se množe pred očima.

Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.

Strah nikakav kuće njihove ne mori i šiba ih Božja ostavlja na miru.

Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.

Njihovi bikovi plode pouzdano, krave im se tele i ne jalove se.

Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.

K'o jagnjad djeca im slobodno skakuću, veselo igraju njihovi sinovi.

He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.

Oni pjevaju uz harfe i bubnjeve i vesele se uz zvukove svirale.

He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.

Dane svoje završavaju u sreći, u Podzemlje oni silaze spokojno.

Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.

A govorili su Bogu: 'Ostavi nas, ne želimo znati za tvoje putove!

Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?

TÓa tko je Svesilni da njemu služimo i kakva nam korist da ga zazivamo?'

Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.

Zar svoju sreću u ruci ne imahu, makar do Njega ne drže ništa oni?

Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.

Zar se luč opakog kada ugasila? Zar se na njega oborila nesreća? Zar mu u gnjevu svom On skroji sudbinu?

Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.

Zar je kao slama na vjetru postao, kao pljeva koju vihor svud raznosi?

Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.

Hoće l' ga kaznit' Bog u njegovoj djeci? Ne, njega nek' kazni da sam to osjeti!

Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.

Vlastitim očima nek' rasap svoj vidi, neka se napije srdžbe Svesilnoga!

Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.

TÓa što poslije smrti on za dom svoj mari kad će se presjeć' niz njegovih mjeseci?

Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?

Ali tko će Boga učiti mudrosti, njega koji sudi najvišim bićima?

Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.

Jedan umire u punom blagostanju, bez briga ikakvih, u potpunom miru,

Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.

bokova od pretiline otežalih i kostiju sočne moždine prepunih.

Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.

A drugi umire s gorčinom u duši, nikad nikakve ne okusivši sreće.

Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.

Obojica leže zajedno u prahu, crvi ih jednako prekrivaju oba.

Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.

O, znam dobro kakve vaše su namjere, kakve zlosti protiv mene vi snujete.

Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?

Jer pitate: 'Gdje je kuća plemićeva, šator u kojem stanovahu opaki?'

Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?

Niste li na cesti putnike pitali, zar njihovo svjedočanstvo ne primate:

Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.

'Opaki je u dan nesreće pošteđen i u dan Božje jarosti veseo je.'

Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?

Al' na postupcima tko će mu predbacit' i tko će mu vratit' što je počinio?

Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.

A kad ga na kraju na groblje odnesu, na grobni mu humak postavljaju stražu.

Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.

Lake su mu grude zemlje u dolini dok za njime ide čitavo pučanstvo.

Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

O, kako su vaše utjehe isprazne! Kakva su prijevara vaši odgovori!"