Job 19

Mutta Job vastasi ja sanoi:

Job progovori i reče:

Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?

"TÓa dokle ćete mučit' dušu moju, dokle ćete me riječima satirat'?

Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.

Već deseti put pogrdiste mene i stid vas nije što me zlostavljate.

Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.

Pa ako sam zastranio doista, na meni moja zabluda ostaje.

Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.

Mislite li da ste me nadjačali i krivnju moju da ste dokazali?

Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.

Znajte: Bog je to mene pritisnuo i svojom me je on stegnuo mrežom.

Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.

Vičem: 'Nasilje!' - nema odgovora; vapijem - ali za me pravde nema.

Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.

Sa svih strana put mi je zagradio, sve staze moje u tminu zavio.

Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.

Slavu je moju sa mene skinuo, sa moje glave strgnuo je krunu.

Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.

Podsijeca me odasvud te nestajem; k'o drvo, nadu mi je iščupao.

Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.

Raspalio se gnjev njegov na mene i svojim me drži neprijateljem.

Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.

U bojnom redu pristižu mu čete, putove proti meni nasipaju, odasvud moj opkoljavaju šator.

Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.

Od mene su se udaljila braća, otuđili se moji poznanici.

Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.

Nestade bližnjih mojih i znanaca, gosti doma mog zaboraviše me.

Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.

Sluškinjama sam svojim kao stranac, neznanac sam u njihovim očima.

Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.

Slugu zovnem, a on ne odgovara i za milost ga moram zaklinjati.

Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.

Mojoj je ženi dah moj omrznuo, gadim se djeci vlastite utrobe.

Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.

I deranima na prezir tek služim, ako se dignem, rugaju se meni.

Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.

Pouzdanicima sam svojim mrzak, protiv mene su oni koje ljubljah.

Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.

Kosti mi se za kožu prilijepiše, osta mi jedva koža oko zuba.

Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!

Smilujte mi se, prijatelji moji, jer Božja me je ruka udarila.

Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?

Zašto da me k'o Bog sam progonite, zar se niste moga nasitili mesa?

Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!

O, kad bi se riječi moje zapisale i kad bi se u mjed tvrdu urezale;

Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.

kad bi se željeznim dlijetom i olovom u spomen vječan u stijenu uklesale!

Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.

Ja znadem dobro: moj Izbavitelj živi i posljednji će on nad zemljom ustati.

Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.

A kad se probudim, k sebi će me dići: iz svoje ću puti tad vidjeti Boga.

Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.

Njega ja ću kao svojega gledati, i očima mojim neće biti stranac: za njime srce mi čezne u grudima.

Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.

Kad kažete: 'Kako ćemo ga goniti? Koji ćemo razlog protiv njega naći?',

Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

mača tad se bojte: grijehu mač je kazna. Saznat ćete tada da imade suda!"