Job 17

Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.

Daha mi nestaje, gasnu moji dani i za mene već se skupljaju grobari.

En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.

Rugači su evo mene dohvatili, od uvreda oka sklopiti ne mogu.

Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?

Stoga me zaštiti i budi mi jamcem kad mi nitko u dlan neće da udari.

Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.

Jer, srca si njina lišio razuma i dopustiti im nećeš da opstanu.

Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.

K'o taj što imanje dijeli drugovima, a djeci njegovoj dotle oči gasnu,

Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.

narodima svim sam na ruglo postao, onaj kom u lice svatko pljunut' može.

Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.

Od tuge vid mi se muti u očima, poput sjene moji udovi postaju.

Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.

Začudit će se zbog toga pravednici, na bezbožnika će planuti čestiti;

Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.

neporočni će na svom ustrajat' putu, čovjek čistih ruku ojačat će još više.

Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.

Hajde, svi vi, nećete li opet počet', tÓa među vama ja mudra ne nalazim!

Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,

Minuli su dani, propale zamisli, želje srca moga izjalovile se.

Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.

'U noći najcrnjoj, dan se približava; blizu je već svjetlo što tminu izgoni.'

Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.

A meni je nada otići u Šeol i prostrijeti sebi ležaj u mrklini.

Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.

Dovikujem grobu: 'Oče moj rođeni!' a crve pozdravljam: 'Mati moja, sestro!'

Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?

Ali gdje za mene ima jošte nade? Sreću moju tko će ikada vidjeti?

Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

Hoće li u Šeol ona sa mnom sići da u prahu zajedno otpočinemo?"