Job 15

Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
Elifaz Temanac progovori tad i reče:
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
"Zar šupljom naukom odgovara mudrac i vjetrom istočnim trbuh napuhuje?
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
Zar on sebe brani riječima ispraznim, besjedama koje ničem ne koriste?
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
Još više ti činiš: ništiš strah od Boga, pred njegovim licem pribranost ukidaš.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
Tvoje riječi krivicu tvoju odaju, poslužio si se jezikom lukavih,
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
vlastita te usta osuđuju, ne ja, protiv tebe same ti usne svjedoče.
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
Zar si prvi čovjek koji se rodio? Zar si na svijet prije bregova došao?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
Zar si tajne Božje ti prisluškivao i mudrost čitavu za se prisvojio?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
Što ti znadeš, a da i mi ne znamo, što ti razumiješ, a da to ne shvaćamo?
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
Ima među nama i sijedih i starih kojima je više ljeta no tvom ocu.
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
Zar su ti utjehe Božje premalene i blage riječi upućene tebi?
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
Što te srce tvoje tako slijepo goni i što tako divlje prevrćeš očima
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
kad proti Bogu jarost svoju okrećeš, a iz usta takve riječi ti izlaze!
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
Što je čovjek da bi čist mogao biti? Zar je itko rođen od žene pravedan?
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
Gle, ni u svece se On ne pouzdava, oku njegovu ni nebesa čista nisu,
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
a kamoli to biće gadno i buntovno, čovjek što k'o vodu pije opačinu!
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
Mene sad poslušaj, poučit' te hoću, što god sam vidjeh, ispričat' ti želim,
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
i ono što naučavahu mudraci ne tajeć' što su primili od pređa
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
kojima je zemlja ova bila dana kamo tuđin nije nikada stupio.
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
Zlikovac se muči cijelog svoga vijeka, nasilniku već su ljeta odbrojena.
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
Krik strave svagda mu u ušima ječi, dok miruje, na njeg baca se razbojnik.
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
Ne nada se da će izbjeći tminama i znade dobro da je maču namijenjen,
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
strvinaru da je kao plijen obećan. On znade da mu se dan propasti bliži.
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
Nemir i tjeskoba na njeg navaljuju, k'o kralj spreman na boj na nj se obaraju.
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
On je protiv Boga podizao ruku, usuđivao se prkosit' Svesilnom
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
Ohola je čela na njega srljao, iza štita debela dobro zaklonjen.
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
Lice mu bijaše obloženo salom a bokovi pretilinom otežali.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
Razrušene je zaposjeo gradove i kućišta nastanio napuštena. Srušit će se ono što za sebe sazda;
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
cvasti mu neće, već rasuti se blago, sjena mu se neće po zemlji širiti.
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
On se tami više izmaknuti neće, opržit će oganj njegove mladice, u dahu plamenih usta nestat će ga.
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
U taštinu svoju neka se ne uzda, jer će mu ispraznost biti svom nagradom.
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
Prije vremena će svenut' mu mladice, grane mu se nikad neće zazelenjet'.
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
Kao loza, grozd će stresat' svoj nezreo, poput masline pobacit će cvatove.
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
Da, bezbožničko je jalovo koljeno, i vatra proždire šator podmitljivca.
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
Koji zlom zanesu, rađaju nesreću i prijevaru nose u utrobi svojoj."