Hebrews 10

Sillä lailla on tulevaisten tavarain varjo, ei itse hyvyyden olento; niillä uhreilla, joita he joka vuosi alinomaa uhraavat, ei se ikänä taida niitä täydelliseksi tehdä, jotka uhraavat.

Budući da Zakon ima tek sjenu budućih dobara, a ne sam lik zbiljnosti, on uistinu žrtvama koje se - iz godine u godinu iste - neprestano prinose ne može nikada usavršiti one što pristupaju.

Muutoin olis uhraamasta lakattu, jos ei niillä, jotka uhrasivat, synneistä silleen omaatuntoa olisi, koska he kerran puhdistetut ovat.

Ta ne bi li se prestale prinositi kad bogoslužnici, jednom očišćeni, ne bi više imali nikakve svijesti grijeha?

Vaan sillä tapahtuu joka vuosi synnin muistuttamus.

Ali po njima se iz godine u godinu podsjeća na grijehe.

Sillä mahdotoin on härkäin ja kauristen veren kautta syntejä ottaa pois.

Jer krv bikova i jaraca nikako ne može odnijeti grijeha.

Sentähden, kuin hän maailmaan tuli, sanoi hän: uhria ja lahjaa et sinä tahtonut, mutta ruumiin olet sinä minulle valmistanut;

Zato On ulazeći u svijet veli: Žrtva i prinos ne mile ti se, nego si mi tijelo pripravio;

Polttouhrit ja syntiuhrit ei ole sinun mieleises.

paljenice i okajnice ne sviđaju ti se.

Silloin minä sanoin: katso, minä tulen, (Raamatussa on minusta kirjoitettu,) että minun pitää tekemän sinun tahtos, Jumala.

Tada rekoh: "Evo dolazim!" U svitku knjige piše za mene: "Vršiti, Bože, volju tvoju!"

Niinkuin hän ennen sanoi: uhria ja lahjaa, ja polttouhria ja syntiuhria et sinä tahtonut, ei myös ne sinulle kelvanneet, (jotka lain jälkeen uhrataan,)

Pošto gore reče: Žrtve i prinosi, paljenice i okajnice - koje se po Zakonu prinose - ne mile ti se i ne sviđaju,

Silloin hän sanoi: katso, minä tulen tekemään, Jumala, sinun tahtos. Hän ottaa pois entisen, että hän toisen asettais.

veli zatim: Evo dolazim vršiti volju tvoju! Dokida prvo da uspostavi drugo.

Jonka tahdon kautta me kerran pyhitetyt olemme, Jesuksen Kristuksen ruumiin uhraamisella.

U toj smo volji posvećeni prinosom tijela Isusa Krista jednom zauvijek.

Ja jokainen pappi on siihen pantu, että hänen joka päivä jumalanpalvelusta tekemän pitää ja usein yhtäläistä uhria uhraaman, jotka ei koskaan voi syntejä ottaa pois.

I svaki je svećenik dan za danom u bogoslužju te učestalo prinosi iste žrtve, koje nikako ne mogu odnijeti grijeha.

Mutta kuin tämä oli yhden ijankaikkisesti kelpaavan uhrin syntein edestä uhrannut, istuu hän nyt Jumalan oikialla kädellä,

A ovaj, pošto je prinio jednu jedincatu žrtvu za grijehe, zauvijek sjede zdesna Bogu

Ja odottaa, että hänen vihollisensa pannaan hänen jalkainsa astinlaudaksi.

čekajući otad dok se neprijatelji ne podlože za podnožje nogama njegovim.

Sillä yhdellä uhrilla on hän ijankaikkisesti täydelliseksi tehnyt ne, jotka pyhitetään.

Jednim uistinu prinosom zasvagda usavrši posvećene.

Mutta sen todistaa myös meille itse Pyhä Henki, sillä että hän ennen sanoi:

A to nam svjedoči i Duh Sveti. Pošto je doista rekao:

Tämä on se Testamentti, jonka minä tahdon heille tehdä niiden päiväin jälkeen, sanoo Herra: minä tahdon antaa minun lakini heidän sydämiinsä, ja heidän mieliinsä minä ne kirjoitan,

"Ovo je Savez kojim ću se svezati s njima nakon ovih dana", Gospodin govori: "Zakone ću svoje staviti u njihova srca i upisati ih u dušu njihovu.

Ja heidän syntejänsä ja vääryyttänsä en minä enempi tahdo muistaa.

I grijeha se njihovih i bezakonja njihovih neću više spominjati."

Mutta kussa näiden anteeksiantamus on, siinä ei silleen uhria syntein edestä ole.

A gdje su grijesi oprošteni, nema više prinosa za njih.

Että siis meillä, rakkaat veljet, on vapaus mennä pyhään, Jesuksen veren kautta.

Imamo dakle, braćo, slobodan ulaz u Svetinju po krvi Isusovoj -

Jonka hän meille on valmistanut uudeksi ja eläväksi tieksi, esiripun kautta, se on: hänen lihansa kautta,

put nov i živ što nam ga On otvori kroz zavjesu, to jest svoje tijelo;

Ja meillä on yksi suuri Pappi, Jumalan huoneen haltia;

imamo i Velikog svećenika nad kućom Božjom.

Niin käykäämme hänen tykönsä totisella sydämellä, täydellä uskolla, priiskotetut meidän sydämissämme, (ja päästetyt) pahasta omastatunnosta,

Pristupajmo stoga s istinitim srcem u punini vjere, srdaca škropljenjem očišćenih od zle savjesti i tijela oprana čistom vodom.

Ja pestyt ruumiin puolesta puhtaalla vedellä, ja pitäkäämme horjumatoin toivon tunnustus: (sillä se on uskollinen, joka ne lupasi),

Čuvajmo nepokolebljivu vjeru nade jer je vjeran Onaj koji dade obećanje.

Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,

I pazimo jedni na druge da se potičemo na ljubav i dobra djela

Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.

te ne propuštamo svojih sastanaka, kako je u nekih običaj, nego se hrabrimo, to više što više vidite da se bliži Dan.

Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,

Jer ako svojevoljno griješimo pošto primismo spoznanje istine, nema više žrtve za grijehe,

Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.

nego strašno isčekivanje suda i bijesa ognja što će proždrijeti protivnike.

Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.

Je li tko prekršio Zakon Mojsijev, bez milosrđa biva pogubljen na osnovi dvojice ili trojice svjedoka.

Kuinka paljoa enemmän rangaistuksen te luulette sen ansainneen, joka Jumalan Pojan jaloilla tallaa ja Testamentin veren saastuttaa, jonka kautta hän pyhitetty on, ja armon Henkeä pilkkaa?

Zamislite koliko li će goru kaznu zavrijediti tko Sina Božjega pogazi, i nečistom smatra krv Saveza kojom je posvećen, i Duha milosti pogrdi?

Sillä me tunnemme hänen, joka sanoi: minun on kosto, minä tahdon kostaa, sanoo Herra; ja taas: Herra on kansansa tuomitseva.

Ta poznajemo Onoga koji je rekao: Moja je odmazda, ja ću je vratiti; i još: Sudit će Gospodin svome puku.

Hirmuinen on langeta elävän Jumalan käsiin.

Strašno je upasti u ruke Boga živoga.

Muistakaa siis entisiä päiviä, joina te valistetut olitte ja kärsitte monen vaivan kilvoituksen:

A spomenite se onih prvih dana kada ste, tek prosvijetljeni, izdržali veliku patničku borbu:

Puolittain silloin, kuin te sekä pilkkain että tuskain kautta kaikille ihmeeksi olitte: puolittain, kuin te niiden kanssa osalliset olitte, joille myös niin kävi.

ovamo javno izvrgnuti porugama i nevoljama, onamo postavši zajedničari onih s kojima se tako postupalo.

Sillä te olette myös niistä vaivoista, jotka minun siteistäni tapahtuivat, osalliset olleet, ja teidän hyvyytenne raatelemisen olette te ilolla kärsineet, tietäen, että teillä on parempi ja pysyväisempi tavara taivaissa.

I doista, sa sužnjevima ste suosjećali i s radošću prihvatili otimanje dobara znajući da imate bolji, trajan posjed.

Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.

Ne gubite dakle pouzdanja! Pripada mu velika plaća!

Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.

Postojanosti vam uistinu treba da biste vršeći volju Božju zadobili obećano.

Sillä vähän hetken perästä tulee se, joka tuleva on, ja ei viivyttele.

Jer još malo, sasvim malo, i Onaj koji dolazi doći će i neće zakasniti

Mutta vanhurskas elää uskosta: ja joka välttää, siihen ei minun sieluni mielisty.

A pravednik će moj od vjere živjeti, ako li pak otpadne, ne mili se on duši mojoj.

Mutta emme ole ne, jotka meitämme kadotukseen vältämme, vaan jotka uskomme sielun tallella pitämiseen.

A mi nismo od onih koji otpadaju, sebi na propast, nego od onih koji vjeruju na spas duše.