Psalms 137

Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.

我们曾在巴比伦的河边坐下，一追想锡安就哭了。

Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.

我们把琴挂在那里的柳树上；

Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.

因为在那里，掳掠我们的要我们唱歌，抢夺我们的要我们作乐，说：给我们唱一首锡安歌吧！

Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?

我们怎能在外邦唱耶和华的歌呢？

Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.

耶路撒冷啊，我若忘记你，情愿我的右手忘记技巧！

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.

我若不记念你，若不看耶路撒冷过于我所最喜乐的，情愿我的舌头贴于上膛！

Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.

耶路撒冷遭难的日子，以东人说：拆毁！拆毁！直拆到根基！耶和华啊，求你记念这仇！

Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.

将要被灭的巴比伦城啊（城：原文是女子），报复你像你待我们的，那人便为有福！

Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.

拿你的婴孩摔在磐石上的，那人便为有福！