Job 14

Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
人为妇人所生,日子短少,多有患难;
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
出来如花,又被割下,飞去如影,不能存留。
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
这样的人你岂睁眼看他吗?又叫我来受审吗?
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
谁能使洁净之物出于污秽之中呢?无论谁也不能!
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
人的日子既然限定,他的月数在你那里,你也派定他的界限,使他不能越过,
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
便求你转眼不看他,使他得歇息,直等他像雇工人完毕他的日子。
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
树若被砍下,还可指望发芽,嫩枝生长不息;
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
其根虽然衰老在地里,干也死在土中,
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
及至得了水气,还要发芽,又长枝条,像新栽的树一样。
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
但人死亡而消灭;他气绝,竟在何处呢?
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
海中的水绝尽,江河消散干涸。
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
人也是如此,躺下不再起来,等到天没有了,仍不得复醒,也不得从睡中唤醒。
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.
惟愿你把我藏在阴间,存于隐密处,等你的忿怒过去;愿你为我定了日期,记念我。
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
人若死了岂能再活呢?我只要在我一切争战的日子,等我被释放(或译:改变)的时候来到。
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
你呼叫,我便回答;你手所做的,你必羨慕。
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
但如今你数点我的脚步,岂不窥察我的罪过吗?
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
我的过犯被你封在囊中,也缝严了我的罪孽。
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
山崩变为无有;磐石挪开原处。
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
水流消磨石头,所流溢的洗去地上的尘土;你也照样灭绝人的指望。
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
你攻击人常常得胜,使他去世;你改变他的容貌,叫他往而不回。
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
他儿子得尊荣,他也不知道,降为卑,他也不觉得。
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
但知身上疼痛,心中悲哀。