Psalms 88

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
(По слав. 87) Песен. Псалм на Кореевите синове. За първия певец. По музиката на Махалат леанот. Маскил на езраеца Еман. ГОСПОДИ, Боже на спасението ми, ден и нощ виках пред Теб.
Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Нека дойде молитвата ми пред Теб, приклони ухото Си към вика ми,
Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.
защото душата ми се насити на бедствия и животът ми се приближава до Шеол.
Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
Счетох се с онези, които слизат в рова, станах като мъж, който няма сила,
Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
паднал между мъртвите, като убитите, които лежат в гроба, за които Ти не си спомняш вече, и които са отсечени от ръката Ти.
Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Положил си ме в най-дълбокия ров, в тъмни места, в бездни.
Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!
Яростта ти натегна върху мен и с всичките Си вълни ме притискаш. (Села.)
Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Отдалечил си от мен познатите ми, направил си ме мерзост за тях, затворен съм и не мога да изляза,
Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
окото ми чезне от скръб. ГОСПОДИ, Теб призовавах всеки ден, към Теб простирах ръцете си.
Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!
За мъртвите ли ще вършиш чудеса? Или сенките ще станат да Те хвалят? (Села.)
Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
В гроба ли ще се прогласява милостта Ти, в Авадон ли — верността Ти?
Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
В мрака ли ще станат известни чудесата Ти, в земята на забравата ли — правдата Ти?
Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Но аз към Теб извиках, ГОСПОДИ, и сутрин молитвата ми Те посреща.
Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
ГОСПОДИ, защо отхвърляш душата ми, криеш лицето Си от мен?
Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
От младостта си съм окаян и линея, търпя Твоите ужаси и съм смутен.
Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Пламтящият Ти гняв премина върху мен, Твоите ужаси ме поядоха.
Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
Заобиколиха ме като вода цял ден, обкръжиха ме отвсякъде.
Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Отдалечил си от мен приятел и другар, познатите ми са в мрак.