Psalms 66

Ĝoje kriu al Dio tuta la tero.

Davidin Psalmi ja veisu, edelläveisaajalle. Ihastukaa Jumalalle, kaikki maa.

Muziku la gloron de Lia nomo, Faru honoron al Lia gloro.

Veisatkaat kiitosta hänen nimensä kunniaksi, ylistäkäät häntä suuresti.

Diru al Dio: Kiel timindaj estas Viaj faroj! Pro Via granda forto kaŝiĝas antaŭ Vi Viaj malamikoj.

Sanokaat Jumalalle: kuinka ihmeelliset ovat sinun työs! sinun vihollisiltas pitää puuttuman, sinun suuren väkes tähden.

La tuta tero kliniĝas antaŭ Vi kaj kantas al Vi, Kantas Vian nomon. Sela.

Kaikki maa kumartakoon sinua, ja veisatkaan kiitosta sinun nimelles, Sela!

Venu, kaj rigardu la farojn de Dio, Kiu estas timinda pro Siaj faroj inter la homidoj.

Tulkaat ja katsokaat Jumalan tekoja, joka niin ihmeellinen on töissänsä ihmisten lasten seassa.

Li faris el maro sekan teron; Riveron oni transpaŝis piede; Tie ni ĝojis pro Li.

Hän muuttaa meren kuivaksi, niin että jalkaisin käydään veden ylitse: siitä me hänessä iloitsemme.

Li regas per Sia potenco eterne; Liaj okuloj rigardas la popolojn; La ribelantoj ne leviĝu. Sela.

Hän hallitsee voimansa kautta ijankaikkisesti, hänen silmänsä katselevat kansoja: eripuraiset ei pidä voiman korottaa itseänsä, Sela!

Laŭdu, ho popoloj, nian Dion, Kaj laŭte aŭdigu Lian gloron.

Kiittäkäät te pakanat, meidän Jumalaamme: kajahtakaan hänen kiitoksensa ääni kauvas,

Li donis vivon al nia animo, Kaj ne lasis falŝanceliĝi nian piedon.

Joka meidän sielumme elättää, eikä salli jalkamme liukastella.

Ĉar Vi esploris nin, ho Dio; Vi refandis nin, kiel oni refandas arĝenton.

Sillä sinä, Jumala, olet meitä koetellut, ja valanut meitä niinkuin hopia valetaan.

Vi enirigis nin en kaptilon, Vi metis ŝarĝon sur niajn lumbojn;

Sinä veit meitä vankeuteen, ja panit kuorman meidän lanteillemme.

Vi rajdigis homojn sur niaj kapoj; Ni trapasis fajron kaj akvon, Sed Vi elirigis nin en bonstaton.

Sinä olet antanut ihmiset meidän päämme päällitse mennä: me olemme tuleen ja veteen tulleet, mutta sinä veit meitä ulos, ja virvoitit.

Mi eniros en Vian domon kun bruloferoj; Mi plenumos al Vi miajn promesojn,

Sentähden minä menen polttouhrilla sinun huoneeses, ja maksan sinulle lupaukseni,

Kiujn eligis miaj lipoj kaj elparolis mia buŝo, Kiam mi estis en premo.

Joita minun huuleni lupasivat, ja minun suuni puhunut on tuskassani.

Grasajn bruloferojn mi alportos al Vi kun fumo de virŝafoj; Mi oferos bovidojn kaj kaprojn. Sela.

Lihavat polttouhrit minä teen sinulle oinasten suitsutuksella: minä uhraan sinulle naudat kauristen kanssa, Sela!

Venu, aŭskultu, ĉiuj, kiuj timas Dion; Kaj mi rakontos, kion Li faris por mia animo.

Tulkaat, kuulkaat te kaikki, jotka Jumalaa pelkäätte: minä ilmoitan, mitä hän minun sielulleni on tehnyt.

Al Li mi vokis per mia buŝo, Kaj Lia glorado estis sub mia lango.

Häntä minä suullani huusin, ja ylistin kielelläni.

Se mi vidus maljustaĵon en mia koro, Mia Sinjoro min ne aŭskultus;

Jos minä jotakin vääryyttä pitäisin sydämessäni, niin ei Herra minua kuulisi.

Sed Dio aŭskultis, Li atentis la voĉon de mia preĝo.

Sentähden Jumala on minua kuullut, ja ottanut vaarin minun rukoukseni äänestä.

Glorata estu Dio, Kiu ne forpuŝis mian preĝon kaj ne rifuzis al mi Sian bonecon.

Kiitetty olkoon Jumala, joka ei hylkää rukoustani, eikä käännä laupiuttansa pois minusta!