Psalms 129

Multe oni afliktis min de post mia juneco, Diras Izrael,

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

Multe oni afliktis min de post mia juneco, Sed oni min ne pereigis.

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

Sur mia dorso plugis plugistoj, Faris siajn sulkojn longaj.

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

La Eternulo estas justa; Li dishakis la ŝnurojn de la malvirtuloj.

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

Hontiĝu kaj turniĝu malantaŭen Ĉiuj malamantoj de Cion.

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

Ili estu kiel tegmenta herbo, Kiu forvelkas, antaŭ ol oni ĝin elŝiris;

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

Per kiu ne plenigas rikoltanto sian manon Nek garbiganto sian baskon.

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

Kaj la preterirantoj ne diros: Beno de la Eternulo estu al vi, Ni benas vin per la nomo de la Eternulo.

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.