Psalms 122

Mi ekĝojis, kiam oni diris al mi: Ni iru en la domon de la Eternulo.

Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Niaj piedoj staris en viaj pordegoj, Ho Jerusalem,

Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Vi Jerusalem, konstruita kiel urbo, En kiu ĉio kuniĝis.

Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Tien supreniris la triboj, la triboj de la Eternulo, Laŭ la moro de Izrael, Por glori la nomon de la Eternulo.

Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Ĉar tie staris tronoj de juĝo, Tronoj de la domo de David.

Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Deziru pacon al Jerusalem; Bonan staton havu viaj amantoj.

Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Paco estu inter viaj muroj, Bonstato en viaj palacoj.

Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Pro miaj fratoj kaj amikoj mi do diru: Paco estu al vi.

Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

Pro la domo de la Eternulo, nia Dio, Mi deziras al vi bonon.

Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.