Psalms 120

Al la Eternulo mi vokis en mia sufero, Kaj Li aŭskultis min.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

Ho Eternulo, savu mian animon de mensoga parolo, De falsa lango.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

Kion Li donos al vi, Kaj kion Li alportos al vi, ho falsa lango?

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

Akrajn sagojn de fortulo Kun karboj genistaj.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

Ve al mi, ke mi gastas en Meŝeĥ, Ke mi loĝas inter la tendoj de Kedar!

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

Tro longe loĝis mia animo Inter malamantoj de paco.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

Mi estas pacema; Sed kiam mi ekparolas, ili komencas militon.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.