Psalms 103

Benu, ho mia animo, la Eternulon, Kaj mia tuta internaĵo Lian sanktan nomon.
Davidin Psalmi. Kiitä Herraa, sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä!
Benu, ho mia animo, la Eternulon, Kaj ne forgesu ĉiujn Liajn bonfarojn.
Kiitä Herraa, sieluni, ja älä unohda, mitä hyvää hän minulle tehnyt on,
Li pardonas ĉiujn viajn pekojn, Li sanigas ĉiujn viajn malsanojn;
Joka sinulle kaikki syntis antaa anteeksi, ja parantaa kaikki rikokses;
Li savas de la tombo vian vivon, Li kronas vin per boneco kaj favorkoreco;
Joka henkes päästää turmeluksesta, joka sinun kruunaa armolla ja laupiudella;
Li satigas per bonaĵoj vian maljunan aĝon, Ke via juneco renoviĝas kiel ĉe aglo.
Joka suus täyttää hyvyydellä, että sinun nuoruutes uudistetaan niinkuin kotkan.
La Eternulo faras justecon kaj juĝon al ĉiuj prematoj.
Herra saattaa vanhurskauden ja tuomion kaikille, jotka vääryyttä kärsivät.
Li sciigis Siajn vojojn al Moseo, Siajn farojn al la Izraelidoj.
Hän on tiensä Mosekselle tiettäväksi tehnyt, Israelin lapsille tekonsa.
Favorkora kaj kompatema estas la Eternulo, Longetolerema kaj tre bona.
Laupias ja armollinen on Herra, kärsiväinen ja aivan hyvä.
Ne eterne Li indignas, Kaj ne por ĉiam Li koleras.
Ei hän aina riitele, eikä vihastu ijankaikkisesti.
Ne laŭ niaj pekoj Li agis kun ni, Kaj ne laŭ niaj krimoj Li redonis al ni.
Ei hän synteimme perästä tee meille, eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen.
Ĉar kiel alte estas la ĉielo super la tero, Tiel granda estas Lia boneco por tiuj, kiuj Lin timas.
Sillä niin korkia kuin taivas on maasta, antaa hän armonsa lisääntyä niille, jotka häntä pelkäävät.
Kiel malproksime estas la oriento de la okcidento, Tiel Li malproksimigis de ni niajn pekojn.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, siirsi hän meistä pahat tekomme.
Kiel patro korfavoras filojn, Tiel la Eternulo korfavoras tiujn, kiuj Lin timas.
Niinkuin isä armahtaa lapsia, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä;
Ĉar Li scias nian esencon; Li memoras, ke ni estas polvo.
Sillä hän tietää, minkäkaltainen teko me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
La tagoj de homo estas kiel herbo; Kiel floro de kampo, tiel li floras.
Ihminen on eläissänsä niinkuin ruoho: hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla:
Pasas super ĝi vento, kaj ĝi jam ne ekzistas; Kaj ĝia loko ĝin jam ne rekonas.
Kuin tuuli käy sen päällitse, niin ei hän enään kestä, eikä hänen siansa tunne häntä ensinkään.
Sed la boneco de la Eternulo daŭras eterne al tiuj, kiuj Lin timas, Kaj Lia bonfaremeco iras ĝis la pranepoj,
Mutta Herran armo pysyy ijankaikkisesta ijankaikkiseen, hänen pelkääväistensä päälle, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsiin,
Kiuj observas Lian interligon Kaj memoras Liajn ordonojn por ilin plenumi.
Niille, jotka hänen liittonsa pitävät, ja muistavat hänen käskyjänsä, tehdäksensä niitä.
La Eternulo starigis en la ĉielo Sian tronon; Kaj Lia reĝeco regas ĉion.
Herra on valmistanut istuimensa taivaassa, ja hänen valtakuntansa hallitsee kaikkia.
Benu la Eternulon Liaj anĝeloj, potencaj per sia forto, Kiuj plenumas Lian vorton, Por ke oni obeu la voĉon de Lia vorto.
Kiittäkäät Herraa, te hänen enkelinsä, te väkevät sankarit, jotka hänen käskynsä toimitatte, että hänen sanansa ääni kuultaisiin.
Benu la Eternulon ĉiuj Liaj ĉirkaŭantoj, Liaj servantoj, kiuj plenumas Lian volon.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen sotaväkensä, te hänen palveliansa, jotka teette hänen tahtonsa.
Benu la Eternulon ĉiuj Liaj kreitaĵoj, En ĉiuj lokoj de Lia regado. Benu, ho mia animo, la Eternulon.
Kiittäkäät Herraa, kaikki hänen työnsä, kaikissa hänen valtansa paikoissa: kiitä, sieluni, Herraa.