Proverbs 2

Mia filo! se vi akceptos miajn parolojn Kaj konservos ĉe vi miajn ordonojn,
Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
Ke via orelo atente aŭskultos saĝon Kaj vian koron vi inklinigos al komprenado;
Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
Se vi vokos la prudenton Kaj direktos vian voĉon al la saĝo:
Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
Se vi serĉos ĝin kiel arĝenton, Serĉegos kiel trezoron:
Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
Tiam vi komprenos la timon antaŭ la Eternulo, Kaj vi akiros konadon pri Dio.
Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
Ĉar la Eternulo donas saĝon; El Lia buŝo venas scio kaj kompreno.
Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
Li havas helpon por la virtuloj; Li estas ŝildo por tiuj, kiuj vivas pie.
Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
Li gardas la iradon de la justo, Kaj zorgas pri la vojo de Siaj piuloj.
Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
Tiam vi komprenos veremon kaj juston Kaj pion kaj ĉiun bonan vojon.
Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
Ĉar saĝo venos en vian koron, Kaj scio estos agrabla por via animo.
Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
Bona konscio vin gvidos, Prudento vin gardos,
Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
Por savi vin de la vojo de malbono, De homo, parolanta kontraŭveraĵon,
Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
De tiuj, kiuj forlasas la ĝustan vojon, Por iri la vojojn de mallumo,
Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
Kiuj ĝojas, kiam ili faras malbonon, Trovas plezuron en la malordo de la malboneco,
Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
Kies vojoj estas malrektaj Kaj kies irado deflankiĝis;
Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
Por savi vin de fremda virino, De edzino ne via, kies paroloj estas glataj,
Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
Kiu forlasas la amikon de sia juneco, Kaj forgesas la ligon de sia Dio;
Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
Ĉar ŝia domo kondukas al morto, Kaj ŝiaj paŝoj al la inferuloj;
Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
Ĉiuj, kiuj eniras al ŝi, ne revenas, Kaj ne reatingas la vojon de la vivo;
Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
Ke vi iru la vojon de bonuloj, Kaj sekvu la paŝosignojn de piuloj.
Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
Ĉar la piuloj loĝos sur la tero, Kaj la senpekuloj restos sur ĝi;
Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
Sed la malpiuloj estos ekstermitaj de sur la tero, Kaj la maliculoj estos malaperigitaj de tie.
Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.