Lamentations 3

Mi estas la viro, kiu spertis suferon sub la vergo de Lia kolero.
Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.
Min Li kondukis kaj irigis en mallumon, ne en lumon.
Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.
Nur sur min Li turnas Sian manon ĉiutage denove.
Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
Li maljunigis mian karnon kaj haŭton, rompis miajn ostojn.
Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.
Li konstruis ĉirkaŭ mi, ĉirkaŭis min per maldolĉaĵoj kaj malfacilaĵoj.
Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.
En mallumon Li lokis min, kiel porĉiamajn mortintojn.
Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.
Li ĉirkaŭbaris min, ke mi ne povu eliri; Li ligis min per pezaj ĉenoj.
Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.
Kvankam mi krias kaj vokas, Li kovras Siajn orelojn antaŭ mia preĝo.
Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.
Li baris miajn vojojn per hakitaj ŝtonoj; Li kurbigis miajn vojetojn.
Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.
Li estas por mi kiel urso en embusko, kiel leono en kaŝita loko.
Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.
Li depuŝis min de miaj vojoj, kaj disŝiris min; Li faris min objekto de teruro.
Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.
Li streĉis Sian pafarkon, kaj starigis min kiel celon por Siaj sagoj.
Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.
En miajn renojn Li pafis la filojn de Sia sagujo.
Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.
Mi fariĝis mokataĵo por mia tuta popolo, ilia ĉiutaga rekantaĵo.
Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.
Li satigis min per maldolĉaĵo, trinkoplenigis min per vermuto.
Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.
Li disrompis miajn dentojn en malgrandajn pecojn, Li enpuŝis min en cindron.
Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.
Mia animo estas forpuŝita for de paco; bonstaton mi forgesis.
Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.
Kaj mi diris: Pereis mia forto kaj mia espero al la Eternulo.
Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.
La memoro pri mia mizero kaj miaj suferoj estas vermuto kaj galo.
Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.
Konstante rememorante tion, senfortiĝas en mi mia animo.
Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.
Sed tion mi respondas al mia koro, kaj tial mi esperas:
Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.
Ĝi estas favorkoreco de la Eternulo, ke ni ne tute pereis; ĉar Lia kompatemeco ne finiĝis,
Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.
Sed ĉiumatene ĝi renoviĝas; granda estas Via fideleco.
Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.
Mia parto estas la Eternulo, diras mia animo; tial mi esperas al Li.
Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.
La Eternulo estas bona por tiuj, kiuj esperas al Li, por la animo, kiu serĉas Lin.
Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.
Bone estas esperi pacience helpon de la Eternulo.
Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.
Bone estas al la homo, kiu portas jugon en sia juneco;
Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;
Li sidas solece kaj silentas, kiam li estas ŝarĝita;
Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,
Li metas sian buŝon en polvon, kredante, ke ekzistas espero;
Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,
Li donas sian vangon al tiu, kiu lin batas; li satigas sin per malhonoro.
Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.
Ĉar ne por eterne forlasas la Sinjoro;
Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.
Se Li iun suferigas, Li ankaŭ kompatas pro Sia granda favorkoreco;
Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.
Ĉar ne el Sia koro Li sendas mizeron kaj suferon al la homoj.
Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,
Kiam oni premas sub siaj piedoj ĉiujn malliberulojn de la tero,
Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,
Kiam oni forklinas la rajton de homo antaŭ la vizaĝo de la Plejaltulo,
Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,
Kiam oni estas maljusta kontraŭ homo en lia juĝa afero — Ĉu la Sinjoro tion ne vidas?
Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.
Kiu povas per sia diro atingi, ke io fariĝu, se la Sinjoro tion ne ordonis?
Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?
Ĉu ne el la buŝo de la Plejaltulo eliras la decidoj pri malbono kaj pri bono?
Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?
Kial murmuras homo vivanta? Ĉiu murmuru kontraŭ siaj pekoj.
Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.
Ni trarigardu kaj esploru nian konduton, kaj ni revenu al la Eternulo;
Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.
Ni levu nian koron kaj niajn manojn al Dio en la ĉielo.
Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.
Ni pekis kaj malobeis, kaj Vi ne pardonis.
Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.
Vi kovris Vin per kolero kaj persekutis nin; Vi mortigis, Vi ne kompatis.
Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.
Vi kovris Vin per nubo, por ke ne atingu Vin la preĝo.
Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.
Vi faris nin balaindaĵo kaj abomenindaĵo inter la popoloj.
Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.
Malfermegis kontraŭ ni sian buŝon ĉiuj niaj malamikoj.
Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.
Teruro kaj pereo trafis nin, ruinigo kaj malfeliĉo.
Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.
Torentojn da akvo verŝas mia okulo pri la malfeliĉo de la filino de mia popolo.
Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.
Mia okulo fluigas kaj ne ĉesas, ne ekzistas por ĝi halto,
Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,
Ĝis la Eternulo ekrigardos kaj ekvidos de la ĉielo.
Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.
Mia okulo suferigas mian animon pri ĉiuj filinoj de mia urbo.
Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.
Senkaŭze ĉasas min kiel birdon miaj malamikoj;
Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.
Ili pereigas mian vivon en kavo, ili ĵetas sur min ŝtonojn.
He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.
Akvo leviĝis kontraŭ mian kapon, kaj mi diris: Mi tute pereis.
Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.
Mi vokis Vian nomon, ho Eternulo, el la profunda kavo;
Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;
Vi aŭdis mian voĉon; ne kovru Vian orelon antaŭ mia vokado pri liberigo.
Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.
Vi alproksimiĝis, kiam mi vokis al Vi; Vi diris: Ne timu.
Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.
Vi, ho Sinjoro, defendis mian juĝaferon; Vi liberigis mian vivon.
Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.
Vi vidis, ho Eternulo, la maljustaĵon, kiun mi suferas; juĝu mian aferon.
Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.
Vi vidis ilian tutan venĝon, ĉiujn iliajn intencojn kontraŭ mi.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.
Vi aŭdis ilian insultadon, ho Eternulo, ĉiujn iliajn intencojn kontraŭ mi,
Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,
La parolojn de tiuj, kiuj leviĝis kontraŭ min, kaj iliajn pensojn kontraŭ mi dum la tuta tago.
Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.
Rigardu, kiam ili sidas kaj kiam ili leviĝas; mi ĉiam estas ilia rekantaĵo.
Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.
Redonu al ili repagon, ho Eternulo, laŭ la faroj de iliaj manoj.
Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.
Donu al ili doloron en la koro, sentigu al ili Vian malbenon.
Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.
Persekutu ilin en kolero, kaj ekstermu ilin el sub la ĉielo de la Eternulo.
Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.