Job 37

Pri tio tremas mia koro Kaj saltas de sia loko.

Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.

Aŭskultu atente en la bruo Lian voĉon, Kaj la sonojn, kiuj eliras el Lia buŝo.

Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.

Sub la tutan ĉielon Li kurigas tion, Kaj Sian lumon al la randoj de la tero.

Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.

Post ĝi ekbruas la tondro; Li tondras per Sia majesta voĉo, Kaj oni ne povas tion haltigi, kiam aŭdiĝas Lia voĉo.

Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.

Mirinde tondras Dio per Sia voĉo; Li faras ion grandan, sed ne konatan.

Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.

Al la neĝo Li diras: Falu sur la teron; Ankaŭ al la pluvego, al Siaj fortaj pluvegoj.

Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.

Sur la manon de ĉiu homo Li metas sigelon, Por ke ĉiuj homoj sciu Lian faron.

Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.

La sovaĝa besto iras en sian kavon Kaj restas en sia loĝejo.

Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.

El la sudo venas ventego, Kaj de la nordo venas malvarmo.

Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.

De la spiro de Dio venas frosto, Kaj vasta akvo fariĝas kvazaŭ fandaĵo.

Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.

La nubojn Li pezigas per akvo, Kaj nubo disŝutas Lian lumon.

Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.

Li direktas ilin ĉirkaŭen, kien Li volas, Por ke ili plenumu ĉion, kion Li ordonas al ili, sur la tero:

Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.

Ĉu por puno de ia lando, Ĉu por favorkoraĵo Li ilin direktas.

Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.

Atentu tion, Ijob; Staru, kaj konsideru la miraklojn de Dio.

Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.

Ĉu vi scias, kiamaniere Dio agigas ilin Kaj aperigas lumon el Sia nubo?

Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?

Ĉu vi komprenas, ĉe la distiro de nubo, La miraklojn de Tiu, kiu estas la plej perfekta en la sciado?

Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?

Kiamaniere viaj vestoj varmiĝas, Kiam la tero kvietiĝas de sude?

Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?

Ĉu vi povas etendi kun Li la ĉielon, Firman kiel fandita spegulo?

Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?

Sciigu al ni, kion ni devas diri al Li; Mi nenion povas elkonjekti pro mallumo.

Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.

Ĉu estos rakontita al Li tio, kion mi parolas? Se iu parolos, li pereos.

Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.

Nun oni ne povas rigardi la lumon, kiu hele lumas en la ĉielo, Kiam la vento pasas kaj purigas ĝin.

Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.

De norde venas oro; Ĉirkaŭ Dio estas terura brilo.

Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.

La Plejpotenculon ni ne povas kompreni. Li estas granda en forto, justo, kaj vero; Li neniun premas.

Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.

Tial respektegas Lin la homoj; Kaj Li atentas neniun el la saĝuloj.

Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.