Job 32

Kaj tiuj tri viroj ĉesis respondi al Ijob, ĉar li opiniis sin prava.

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

Tiam ekflamis la kolero de Elihu, filo de Baraĥel, Buzano, el la familio de Ram. Kontraŭ Ijob ekflamis lia kolero pro tio, ke li opiniis sin pli prava ol Dio;

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

kaj kontraŭ liaj tri amikoj ekflamis lia kolero pro tio, ke ili ne trovis respondon kaj akuzis Ijobon.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

Elihu atendis, dum ili parolis kun Ijob, ĉar ili estis pli aĝaj ol li.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

Sed kiam Elihu vidis, ke ne troviĝas respondo en la buŝo de la tri viroj, ekflamis lia kolero.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

Kaj ekparolis Elihu, filo de Baraĥel, la Buzano, kaj diris: Mi estas juna, kaj vi estas maljunuloj; Tial mi hezitis kaj timis eldiri al vi mian opinion.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

Mi pensis: La aĝo parolu, Kaj la jarmulto montru saĝon.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

Sed la spirito en la homoj kaj la spiro de la Plejpotenculo Donas al ili prudenton.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

Ne la grandaj estas la plej prudentaj, Kaj ne la maljunuloj sole scias juĝi,

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

Tial mi diras: Aŭskultu min; Mi ankaŭ eldiros mian opinion.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

Jen mi atendis viajn vortojn, Mi atentis vian kompetentecon, Ĝis vi trovos la ĝustan parolon.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

Sed atentante vin, mi vidis, Ke neniu el vi donas al Ijob moralinstruon, Respondante al liaj paroloj.

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

Ne diru: Ni trovis la saĝon. Dio instruu lin, ne homo.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

Li ne direktis al mi siajn vortojn, Kaj per viaj diroj mi ne respondos al li.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

Ili perdis la kuraĝon, ili ne plu respondis; Mankas al ili vortoj.

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

Mi atendis, ĝis ili ĉesos paroli; Sed ĉar ili haltis kaj ne plu respondis,

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

Tial ankaŭ mi de mia flanko respondos, Mi ankaŭ eldiros mian opinion.

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

Ĉar mi estas plena de vortoj; La spirito de mia interno min premas.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

Mia interno estas kiel vino ŝtopfermita, Kiu krevigas novan felsakon.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

Mi ekparolos, kaj tiam fariĝos al mi pli facile; Mi malfermos mian buŝon, kaj mi respondos.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

Mi ne atentos la vizaĝon de persono, Kaj mi ne flatos al homo;

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

Ĉar mi ne povoscias flati; Aliokaze pereigu min mia Kreinto.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.