Psalms 88

Een lied, een psalm voor de kinderen van Korach, voor den opperzangmeester, op Machalath Leannoth; een onderwijzing van Heman, den Ezrahiet.

Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,

O HEERE, God mijns heils! bij dag, bij nacht roep ik voor U.

Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.

Laat mijn gebed voor Uw aanschijn komen; neig Uw oor tot mijn geschrei.

Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä.

Want mijn ziel is der tegenheden zat, en mijn leven raakt tot aan het graf.

Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.

Ik ben gerekend met degenen, die in de kuil nederdalen; ik ben geworden als een man, die krachteloos is;

Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.

Afgezonderd onder de doden, gelijk de verslagenen, die in het graf liggen, die Gij niet meer gedenkt, en zij zijn afgesneden van Uw hand.

Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.

Gij hebt mij in den ondersten kuil gelegd, in duisternissen, in diepten.

Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, Sela!

Uw grimmigheid ligt op mij; Gij hebt mij nedergedrukt met al Uw baren. Sela.

Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.

Mijn bekenden hebt Gij verre van mij gedaan, Gij hebt mij hun tot een groten gruwel gesteld; ik ben besloten, en kan niet uitkomen.

Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.

Mijn oog treurt vanwege verdrukking; HEERE! ik roep tot U den gansen dag; ik strek mijn handen uit tot U.

Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? Sela!

Zult Gij wonder doen aan de doden? Of zullen de overledenen opstaan, zullen zij U loven? Sela.

Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?

Zal Uw goedertierenheid in het graf verteld worden, Uw getrouwheid in het verderf?

Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?

Zullen Uw wonderen bekend worden in de duisternis, en Uw gerechtigheid in het land der vergetelheid?

Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.

Maar ik, HEERE! roep tot U, en mijn gebed komt U voor in den morgenstond.

Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?

HEERE! waarom verstoot Gij mijn ziel, en verbergt Uw aanschijn voor mij?

Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.

Van der jeugd aan ben ik bedrukt en doodbrakende; ik draag Uw vervaarnissen, ik ben twijfelmoedig.

Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.

Uw hittige toornigheden gaan over mij; Uw verschrikkingen doen mij vergaan.

Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.

Den gansen dag omringen zij mij als water; te zamen omgeven zij mij. Gij hebt vriend en metgezel verre van mij gedaan; mijn bekenden zijn in duisternis.

Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.